Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Luonnonsuojelualueiden tiedostaminen naapuritiloilla on tärkeää. Myyjällä ei ole niistä velvollisuutta kertoa, eikä varsinkaan intressiä. Mitään korvausvelvollisuutta kertomatta jättämisestä ei tule. Turhaa lätinää kauppakirjalla siis, mutta ostajan kannattaa tällaisetkin asiat koittaa selvittää. Jos palsta rajoittuu luonnonsuojelualueeseen, niin on hyvin todennäköistä, että ostajat nyt, tai tulevaisuudessa, kiertävät leimikot kaukaa. Mitään korvauksia tästä ei saa keneltäkään. Näin se sosialismi vaan etenee. Olen jättänyt Metsorahat ja muut hakematta juuri tämän takia. Vainoharhaista tai ei, mutta en halua mailleni tai niiden viereen karttamerkintöjä jotka eivät sieltä koskaan poistu, aikaa myöten niistä voi muodostua rasite josta korvausta ei makseta. On myös jo konkreettista näyttöä siitä, että kirjanpainaja pesiytyy tukevasti suojelualueelle ja aiheuttaa vahinkoja naapureiden metsiin. Korvausten saaminen on lähes mahdotonta.
Karttaliitteenkin voi määrä-alan kauppakirjaan lisätä, mutta kaikkein selkeintä on merkata määrä-ala maastoon yhdessä myyjän kanssa Kemerat yms asiat ovat mielestäni toisarvoisia mutta Näätä voi niitä toki kirjailla jos haluaa. Tanelilta hyvä huomio, että toimitusinsinööri noudattaa tarkasti kauppakirjan kirjauksia, eli jos vaikkapa tieoikeuksissa on jotain tarkentamista, niin se on syytä kirjata kauppakirjalle. Eli vaikkapa jos myy rantatontin ja haluaa varmistaa mahdollisuuden kääntää autoa tai muuta kalustoa tontin puolella niin siitä on syytä olla kirjaus tyyliin ”kiinteistölle se ja se varataan tieoikeus määrä-alan alueella olevalle tielle”.
Lohkomiskustannusten jaosta voi myös neuvotella. Jos myyjälle jää määrä-ala, vaikkapa vanha tilakeskus, niin voidaan sopia, että myyjä vastaa määrä-alansa lohkomiskustannuksesta. Tällainen järjestely on mennyt parikin kertaa läpi enkä mielestäni ole myyjää höynäyttänyt.
Laittakaa lisätietoa siitä, että millä tavoin se läheisyydessä oleva luonnonsuojelu rajoittaa metsänhoitoa muuta kuin mahdollisesti ojitusten osalta. Kirjanpainajat ovat toki riski, mutta niin ne ovat missä tahansa.
Itse asiassahan nuo samat tiedot löytyvät paikkatietoikkuna.fi -sivustolta, mitä kannattaa kiinteistörajojen tunnistamisen takia käyttää ennemmin. Nyt vasta huomasin, että esim. pohjavesialueet löytyvät geologian alta eikä kohdan aluesuunnittelu ja rajoitukset alta.
Ei ainakaan minun kohdallani vielä ole tullut hakkuuseen eikä maanmuokkaukseen rajoituksia, vaikka osa tilastani on Natura-aluetta. Suojeluperusteena on ollut ’merkittävä kallioalue ja kalliokasvillisuus’. Jos suojeluperusteena olisi ’vanha metsä’ niin tilanne olisi tietenkin toinen.
Nykyään näkyy systeemi olevan se, että Natura-alueeseen kohdistuva tai alueeseen rajautuva metsänkäyttöilmoitus menee paitsi metsäkeskukselle, myös ely-keskukselle, joka ilmoittaa sitten ettei hakkuille ole estettä. Aiemmin olen kyllä neuvotellut ely-keskuksen kanssa käytettävistä menetelmistä. Summa summarum: Natura lisää byrokratiaa mutta ei estä metsätaloutta.
Kiinteistön kaupan voi tehdä omatoimisesti MML:n kiinteistövaihdannan palvelussa. Siellä on ohje kauppakirjan tekoon ja myös kauppakirjan tarkistuspalvelu. En ole tehnyt vielä kauppoja siellä joten kokemusta omaavat voivat täydentää.
Jatkoa… Osuudet yhteisiin alueisiin (jos sellaisia on) kannattaa mainita kauppakirjassa: seuraavatko mukana vai ei. Myös rasitteet ja oikeudet, vaikka ostaja kyllä näkee ne rasitustodistukselta. Luovutetut dokumentit kannattaa luetella kauppakirjassa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään