Yksi Euroopan pelätyimpiä metsätuholaisia on havununna, ja nyt se yleistyy myös Suomessa, kun ilmasto lämpenee. Se on paikoin jo muuttunut harvinaisuudesta riesaksi, ilmenee Turun yliopistossa perjantaina tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Julia Fält-Nardmann selvitti väitöksessään “valkoisiksi tuholaisiksi” kutsuttujen perhosten levinneisyyttä ja sopeutumiskykyä. Sen lähisukulaisella eli lehtinunnalla on niin ikään hyvät edellytykset menestyä Suomessa. Se tunnetaan myös valtavasta ruokahalustaan.

Euroopassa havununna aiheuttaa toisinaan laajojakin metsätuhoja. Lehtinunna puolestaan on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa se on muodostunut suurtuholaiseksi, jonka etenemistä ei ole saatu yrityksistä huolimatta estettyä.

Väittelijän mukaan metsänhoito on havu- ja lehtinunnien aiheuttamien tuhojen torjunnassa avainasemassa: Lajistoltaan ja ikärakenteeltaan monimuotoiset metsät ovat tuholaisille vastustuskykyisempiä kuin tasaikäiset, yhden lajin puupellot.

(Teksti: Jukka Harju HS)

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005839696.html

Tämä sama periaate pätenee myös muihin metsätuhoihin: mitä yhtenäisempi metsäkuva, sitä todennäköisemmin jokin tuholainen pystyy leviämään laajalle. Isojen ja pienten puiden ja eri lajien ei kuitenkaan tarvinne olla samassa metsikössä, vaan metsämaiseman mosaiikkirakenne on suositeltava. Mosaiikin palasia saisi olla joukossa myös isoja, koska jotkut uhanalaiset eliöt tarvitsevat niitä. Tavoiteltu metsämaisema syntyy siten, että päätöksentekijät eli metsänomistajat saavat laajat vapaudet metsänhoitomenetelmien suhteen, mutta samalla heille tulisi antaa tietoa metsätuhoista ja uhanalaisten metsälajien vaatimuksista mm. elinympäristöjen kytkeytyneisyydestä.