Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Onko metsänomistaja saanut uuden riesan metsiinsä? Ainoa tehtävä suojelijoksi itseään tituuleeraavien aktivistien kohdalla näyttää olevan hakkuiden estäminen.
Nostokoukun pohdinta palauttaakin keskustelun käsitteeseen ”luonnontilainen”. Kuinka kauan alueen pitää olla ihmiskäden koskematon, että se on luonnontilainen? Jos nyt päätetään lopettaa jonkin alueen käsittely, se on saman tien luonnontilainen ja sellaiseksi enenevässä määrin kehittyy. Sinällään siis pitkällä aikajänteellä alueen käsittelyhistorialla ei ole mitään väliä, jos halutaan lisätä luonnontilaisten alueiden määrää. Tarkasteltavaksi vain tulee monimuotoisuuden kannalta, että koko ajan on tiettyjen luonnontilaisten (vanhojen) metsien lajeille riittävästi elinympäristöä. Siksi lähtökohdaksi on perusteltua ottaa ennestään vanhoja ja/tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä.
Rukopiikki on oikeassa – kutoskehitysluokan metsät olivat valtion metsissä tähtäimessä 80-luvulla ja 90-luvulla alkoivat olla jo vähissä lukuunottamatta suojelumetsiä. Kyllä ne nyt suojeluun esitettävät metsät ovat varmaan reunastaan jonkinlaisen metsätalouden piirissä olleet.
Miksi suojelumetsän pitää aina olla vanhaa? Jos halutaan oikeasti monimuotoisuutta ja samalla luonnontilaisia metsiä, niin eikö sen suojelun voisi aloittaa myös kulotetusta aukosta, tai pystyyn poltetusta nuoresta metsästä? Luontokin uudistaa aina kaikki luonnontilaiset metsänsä ennemmmin tai myöhemmin. Niille käy aivan samoin kuin meille ihmisillekin.
Nuoresta tai vanhasta metsästä saadaan kyllä luonnontilaisen kaltaista ennallistamalla ”käden käänteessä”. Toisaalta metsään kestää hyvin kauan muodostua oikeasti isoja vanhoja puita, monimuotoinen eliölajisto ja monimutkainen ravintoverkko. Ruotsalaiset miettivät raportissaan, että nämä palautuvat vasta pitkän ajan päästä jos koskaan.
Siksi kirjoitin monimuotoketjuun että luonnontilaisen kaltaiset metsät ovat paljon harvinaisempia ja arvokkaampia kuin pelkästään vanhat metsät. Metsä vanhenee aina kun aikaa vain kuluu, mutta ei välttämättä – ainakaan ilman aktiivisia ennallistamistoimia – muutu sellaiseksi arvometsäksi, jolla ei ole ollut talousmetsän käsittelyhistoriaa takanaan.
Siksi suojeluun kannattaa ottaa valmiiksi laadukkaita kohteita, kuten esim. Luonnonmetsätyöryhmä on tehnytkin.
Hyvinvointialueet ovat tällä menolla menossa kohti vanhojen ihmisten suojelua, eli jätetään 60-70 -vuodesta ylöspäin ihmiset kokonaan ilman terveyspalveluja ja Kela-taksin kyytejä, ja nuoremmat sitten jännäävät ja lyövät vetoa, kuka mahtaa kulloinkin pysyä pisimpään hengissä.
Miksi ihminen on laji joka jotenkin jäljillään pilaisi metsän? Onhan täällä ollut ihmisiä koko ajan jääkauden jälkeen ja todennäköisesti sitä ennenkin.
Nuoret sukkessiovaiheet ovat myös arvokkaita elinympäristöjä, jos syntyvät luonnontilaisen tai sen kaltaisen metsän tilalle ilman ihmisen puuttumista kehitykseen. Kuten luonnonkulon tai myrskytuhon jälkeen. Miksei kulotettu aukkokin kävisi, jos siitä kaadetut puut on jätetty palamaan. Puunkorjuun jälkeinen kulotus on keinotekoista monimuotoisuutta. Vähän kuin mamman nenän puuterointi. Metsä on muutakin kuin puut. Esim. pitkään käsittelemättömänä säilynyt maaperä on osa luonnontilaista metsää. On käsittelemättömästä maaperästä riippuvaisia kasvilajeja. Esim. maamme erikoisin kämmekkä, lehtivihreätön metsänemä.
Itse näen talousmetsän tehokkaan ennallistamisen esim. sellaisena jossa palautetaan varttunut talousmetsä sukkession alkuun aiheuttamalla siihen iso häiriö. Pienimuotoinen esimerkki olisi säästöpuuryhmän poltto.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään