Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Onko metsänomistaja saanut uuden riesan metsiinsä? Ainoa tehtävä suojelijoksi itseään tituuleeraavien aktivistien kohdalla näyttää olevan hakkuiden estäminen.
Siinäkään ei ole mitään uutta, että tutkimustulokset valjastetaan palvelemaan haluttua päämäärää. Luonnonsuojelubiologia on varsin uusi ilmiö. Huomattavasti pitemmät, vuosikymmenien mittaiset, perinteet näin toimimisestä on esim. metsäntutkimuksella.
Jokunen vuosi sittenhän oli aktiivista katupartiointitoimintaa. Soldiers of Odin ja mitä näitä nyt olikaan. Sitä ei tosin tainneet mitkään tahot rahoittaa.
Eniten näissä suojelujutuissa kummastuttaa nämä nopeat takinkäännöt, jos vielä jotain saisi kupattua: pelkkää puupeltoa -> tuhansia hehtaareja ainutlaatuisen arvokasta luonnonmetsää meinataan hakata – mistä ne nyt löytyi sieltä puupelloista? Hömötiaiset vaativat vanhoja metsiä -> mutta viihtyvätkin taimikoissa? jne…
”Siinäkään ei ole mitään uutta, että tutkimustulokset valjastetaan palvelemaan haluttua päämäärää. Luonnonsuojelubiologia on varsin uusi ilmiö. Huomattavasti pitemmät, vuosikymmenien mittaiset, perinteet näin toimimisestä on esim. metsäntutkimuksella.”
Anna kaksi esimerkkiä nykyään käytössä olevista metsäntutkimuksen tuloksista, jossa näin toimitaan.
”Metsäntutkimus on tuonut luonnonsuojelubiologiaan ajatuksen kehityksen, jossa metsää ei enää nähdä pelkkänä puuntuotannon resurssina vaan monimutkaisena ekosysteeminä. Aluksi keskityttiin metsien kasvuun ja hyödyntämiseen, mutta myöhemmin alettiin ymmärtää biodiversiteetin merkitys: erityisesti vanhat metsät ja lahopuu ovat tärkeitä monille lajeille.
Tutkimus on myös korostanut metsien dynaamisuutta – häiriöt, kuten myrskyt ja palot, ovat luonnollinen osa metsien kehitystä. Lisäksi on tunnistettu elinympäristöjen pirstoutumisen haitat sekä avainbiotooppien ja indikaattorilajien merkitys suojelussa.
Nykyisin metsäntutkimus painottaa kestävää metsätaloutta ja ilmastonmuutoksen huomioimista: monimuotoiset metsät ovat sekä ekologisesti arvokkaita että paremmin muutoksia kestäviä.”
Nykyään on jo vähän ”sivistytty”, kuten pylkkerö tuossa totesi. En väittänytkään että nykyjään on käytössä.
Mutta 1960-luvulla Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Viljo Holopainen esitti, että suurin ongelma Suomen metsätaloudessa on yksityismetsänomistus ja siitä pitäisi päästä eroon.
1969 esitettiin saman laitoksen taholta, että luontainen uudistaminen pitäisi lailla kieltää. Samaan aikaan metsänhoitoyhdistykset, piirimetsälautakunnat ja Tapio olivat kehittäneet taimikaupasta itselleen varsin kannattavan bisneksen halliten yli 80% taimikaupasta.
Niin pitääkin olla, mutta joka ei tunne historiaansa, ei tunne itseään. Esimerkit kuitenkin valaisevat kuinka tutkimusta on käytetty aina hyväksi tarkoituksellisesti tiettyyn lopputulokseen pääsemiseksi, etenkin metsäntutkimusta.
Tiaistutkimuksestakin on napattu yksi irrallinen osa ”hyötykäyttöön”. Sen mukaan hömötiainen hyötyy hetkellisesti lehtipuuvaltaisesta taimikkovaiheesta. Kannattaa kuitenkin lukea koko tutkimus.
Joo historia ja vanhojen juttujen kaivelu on turhaa, kun ajat ja kulttuuri olivat toiset. Vapaasti muisteltuna jossain Metlan 50-luvun julkaisussa tutkimuksessa oli päädytty johtopäätelmään, että ”Jos ojalinjojen raivauksessa käytettäisiin naisia ja lapsia, päästäneen merkittäviin kustannussäästöihin.” On historiatonta enää alkaa tällaisia tuloksia kaivelemaan ja arvostelemaan.
Niimpä tietenkin. Etenkin, kun puhtoiseen metsäntutkimukseen ja sen pyyteettömiin tavoitteisiin verrataan nykyistä pelkästään tiettyihin tarkoitusperiin valjastettua biologista tutkimusta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään