Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Onko metsänomistaja saanut uuden riesan metsiinsä? Ainoa tehtävä suojelijoksi itseään tituuleeraavien aktivistien kohdalla näyttää olevan hakkuiden estäminen.
Onko A.J. lukenut koskaan metsänhoitaja-kirjailija V.Huovisen kirjaa Tapion tarhat ?
Muissa yhteyksissä täälläkin on korostettu, että tutkimuksen, mm. ympäristötutkimuksen, täytyy olla riippumatonta poliittisista tavoitteista. Kuinka metsäntutkimus voi olla laadukasta, jos sillä on selvä poliittinen tavoite?
En ole lukenut Huovista. Ammottava aukko sivistyksessä.
Ei täällä tutkita mitään täysin politiikasta riippumattomasti vaan rahoituksen suuntaamisessa on aina politiikkaa mukana. Metlan laaja asemaverkosto oli aluepolitiikkaa. Mutta ei se poliitikko tai rahan jakaja sentään tule tutkijan kammioon ohjaamaan kädestä pitäen eikä pääse sensuroimaan tuloksia.
Suomen metsäntutkimus on alasta riippumatta ainakin 10 arvostetuimman joukossa. Joillakin aloilla top 3:ssa kuten metsien inventointi ja metsäsuunnittelu. 1980-luvulla oli taimitutkimuksessakin hyvä, kun kehitettiin paakkutaimien kasvatusta. Entä metsäteknologia ja koneet – aika hyviä eikö? Ei ympäristöäkään täysin unohdettu vaan tutkittiin mm. hapanta laskeumaa ja monikäyttöä. Vuonna 1990 olivat Kanadassa kateellisia meidän taimitarhoista, metsäkoneista ja ojitussaavutuksista.
Viime vuosikymmeninä tilanne on varmasti muuttunut, sitä en kiellä. Mutta alkuvuosikymmeninä metsäntutkimus oli pelkkää politiikantekoa. Sille politiikalle oli selkeä maksaja ja edunsaaja. Metsänomistaja ei aina ollut isäntä omalla maallaan eikä ainakaan välttämättä edunsaaja.
Pitää paikkansa, mutta se ei ole tutkijoiden vika, että metsäpolitiikka oli tiukassa metsäteollisuuden ohjauksessa.
Metsäpolitiikka jalkautettiin kentälle Metsäkeskusten ja mhy-verkoston kautta. Vipuvartena ja pelotteena oli uudistusalan vakuustalletus. Aika kauas on tultu noista ajoista, ja hyvä niin.
En ole itse Nostokoukku joutunut ohjauksen kohteeksi, mutta en osaa sanoa muiden puolesta. Kun tein taimien kokovaihtelusta väitöskirjaa, MMM oli kyllä kiinnostunut tuloksista, koska se halusi luopua silloisesta työläästä kokoluokituksesta taimikaupassa. Ei ollut perusteita sille, että keskipituudeltaan isommat paljasjuuriset taimierät olisivat parempia kuin lyhyemmät taimierät. Kannatti mieluummin käyttää sopivan käyttöpaikan määrittelyyn erän pituuden sijaan taimen tyyppiä ja kasvatusaikaa. Tätä tuki se, että erien pituudessa ei ollut hyvin suurta vaihtelua erien välillä. Toinen sovellus tuloksille saatiin, kun havaittiin, että taimitarhalla riittää entistä pienemmän taimimäärän mittaaminen pituuden määrittämiseksi. Etenkin hyvin tasaisilla paakkutaimilla.
Vanha, jo aivan kaiken nähnyt rikospoliisin tutkija sanoi taannoin, että yhdessä asiassa maailma ei ole muuttunut miksikään. Jos alat selvittä tapausta, jolla on vähänkään taloudellista merkitystä jollekin, seuraa aina rahaa. Vastaus löytyy sieltä.
Olet A.J. tehnyt metsäntutkimusta sivistyksen aikakaudella. En väitä, että enää olisi poliittista ohjausta. Olen itse kamppaillut tutkimasi taimiasian kanssa. En tutkijana, vaan aivan käytännön työssä. Lähettänyt jopa taimirekan takaisin tarhalle. Vain muutaman dollar….eikun millin tähden. Mutta sopimukset ovat sopimuksia ja taimikauppalaki on laki, vaikka taimet eivät niistä tiedäkkään.
Onpa saavutus ; lähettää taimirekka takasin muutaman millin liian lyhyiden taimien takia. Ei ole käytännössä mitään vaikutusta taimien kasvuun lähtöön maassa muutamalla millillä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään