Metsien hiilinielu

Näin sivusta seuranneena, tämä metsien hiilinielu kuulostaa ajatuksena ihan vinksahtaneelta. Miksi metsien pitäisi olla jokin ihmeen nielu mikä syö fossiilista polttoaista muodostunutta hiilidioksidia? Eikö se olisi jo ihan ok suoritus että metsät pysyvät hiilineutraaleina, samalla kun niistä korjataan puuta joka jo itsessään säilöö hiilidioksidia tai korvaa fossiilisia?

Luonnontilassa metsä on kuitenkin hiilineutraali, ja talouskäytössä myöskin pidemmän päälle voisi odottaa metsän pysyvän hiilineutraalina vaikka kasvun sitomaa hiilidioksidia poistuukin korjatun puutavaran muodossa.

Samaa mieltä päin mäntyä kanssa.

Olen toistanut tätä ” Riittää että Suomen metsät Luken mukaan ovat hiilineutraali ja siinä sitten ovat ojitusalueiltakin tulevat päästöt mukana”.

Jossain päivän keskusteluissa julkisuudessa taas vilahti ajatus, että jatkuva kasvatus olisi hiilinielun (hiilivarasto) kannalta parempi ratkaisu kuin jaksollinen. Kyllä ei nähdä metsää puilta – hiiltä poistuu metsistä valtakunnan tasolla juuri sen verran kuin metsäteollisuutta varten hakataan. Aivan sama hakataanko se koko alalta puu sieltä toinen täältä vai joistakin kohteista jaksollisena kasvatuksena. Hassua miten ihmiset on helppo höynäyttää, että avohakkuu on ainoa, joka vähentää hiilinielua ja -varastoa, kun taas jatkuvassa kasvatuksessa se muka koko ajan säilyisi, vaikka puuta poistuu saman verran???!!!

Joo, välillä vähän turhauttaa osallistua keskusteluihin ja isaskarin tapaan ihmetyttää joidenkin asenteet ja tiedot. Mielipiteenvaihtoa TA:n kanssa esimerkiksi. (Kommentteja lyhennetty.)

AJ:

Laski miten päen vuan, Suomen metsien hiilivarasto ei pienene. On toki nyt pienempi kuin olisi, jos metsämme olisivat luonnontilaisia. Hiilivarastojen tilanne näkyy selvästi, jos vaivautuu lukemaan kasvihuonekaasujen inventaarion ja valtakunnan metsien inventoinnin tuloksia. Usko jo omaksi eduksesikin, niin et taistele enää tuulimyllyjä vastaan.

Siirtyminen hiilivarastojen tarkkailuun EU:n ilmastopolitiikassa olisi sikäli eduksi, että metsien mittarina voitaisiin seurata puuston tilavuutta, joka saadaan mitattua tarkasti. Lisäksi voitaisiin asettaa yhteisiä tavoitteita metsäpinta-alalle ja metsittämiselle.

Metsämaaperän käsittelyä voitaisiin ohjeistaa ja samoin maatalouden turvemaiden viljelyä – niin että hiili pysyy turpeessa. Matalat ojat ovat yksi keino ja nurmiviljely pellon sijasta toinen. Maaperän hiilivarastojen kokoa ja muutoksia ei olisi välttämätöntä raportoida.

Hyvin kasvavien talousmetsien ojat kannattaa pitää kunnossa eikä päästää näitä alueita uudelleen soistumaan. Niiltä tulee 20 prosenttia puusta. Sen sijaan kannattaa suojella ja ennallistaa soita monimuotoisuuden kannalta tärkeillä alueilla, ja pienimuotoisesti myös talousmetsissä silloin kun se auttaa vesien suojelussa.

AJ: Hiilinieluista on keskusteltu täällä muutama vuosi. Osaatko Toni jo kertoa, miten metsät ja niiden kasvu muuttuvat, jos nyt aletaan noudattaa Ilmastopaneelin ja EU-komission toivetta jatkuvasti ylläpidettävistä suurista hiilinieluista? Eli saavutetaan joka vuosi LULUCF-asetuksessa sovittu hiilivaraston lisäys, joka Suomen metsien tulee saavuttaa.

TA: Mutta, miten metsät muuttuvat. No, ensinnäkin metsien määrä lisääntyy, kun hakkuita ei tehdä niin paljon, ja osa puupelloista ennallistuu takaisin metsiksi. Ehkä ne eivät enää pysty palautumaan täysin entiselleen, mutta niiden kaltaisiksi ehkä kyllä. Metsien hiilivarasto kasvaa, ja monimuotoisuus lisääntyy.

AJ: Tämä on aivan oikea vastaus. Ne alkaisivat siis muistuttaa enemmän luonnonmetsiä. Mutta tapahtuu muutakin: pikku hiljaa metsien vuotuinen kokonaiskasvu alkaisi supistua ja metsät vanheta. Paradoksaalisesti: mitä enemmän ahnehdimme nyt hiilinieluja, sitä pienemmät ovat tulevaisuuden hiilinielut.

Nykyinen nuorekas ikärakenne ja nykyiset suuret hakkuut tuottavat todennäköisesti suurin piirtein suurimmat mahdolliset hiilinielut. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvitaan molempia: pääosin nuorekkaita metsiä, mutta myös korkeaa monimuotoisuutta. Tarvitaan siis myös vanhoja ja luonnontilaisen kaltaisia suojeltuja metsiä.

TA: Sehän olisi positiivista, että metsät alkaisivat vanheta, koska vanhoista metsistä on huutava pula Suomessa. Ja luonnontilaisista. Hiilen sidonnan osalta ei tarvitse kuin katsoa otsikkoa tästä jutusta, jota kommentoimme. Vanhoja metsiä ja luonnontilaisia metsiä (suurelta osin sama asia nyky-Suomessa) tarvitaan siis sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon torjumiseksi. Onneksi vaikutus on samaan suuntaan.

AJ: EU:ssa lienee tavoitteena, että vuoden 2050 (mahdollisen hiilineutraaliuden saavuttamisen jälkeenkin) metsissä olisi jäljellä hiilinieluja ja Euroopassa metsäteollisuutta. Ei pelkästään paljon puuta ja monimuotoisuutta.

TA:

Niin, tai sitten metsänomistajat saavat myydä puuta sertifikaatin turvin luontoystävällisyyden leimalla, mutta heidän ei juurikaan tarvitse laittaa tikkua ristiin luonnon hyväksi. Siitä pitää huolen metsänomistajien ja metsäteollisuuden suuri valta PEFC-sertifikaatin kriteereihin. Eli se kuuluisa pukki on kaalimaan vartijana. Mitä arvoa on alan itsensä itselleen myöntämällä sertifikaatilla?

Toki metsäteollisuutta on syytä olla Euroopassa 2050 jälkeenkin. Sen määrä pitäisi kuitenkin noudatella ekologista kantokykyä, niin että luontoa ei tarvitsisi riistää. Suomessa se tarkoittaa, että sellutehtaiden määrää tulee vähentää reippaasti…tai niiden kapasiteettiä, koska tehtaita on erikokoisia.

AJ:

Sertifikaatilla on merkitystä asiakkaille. Metsissä ei ole merkitystä kriteereillä, vaan todellisella muutoksella. Nyt kun metsänomistajille on saatu viestittyä, mikä muutos on tärkeää ja miksi, heidät on helpompi saada mukaan luonnonhoitotyöhön. Muistathan, että me metsänomistajat olemme kyselyjen mukaan monitavoitteisia, eli osa on valmis panostamaan enemmän kuin mitä sertifikaatti vaatii.

Esimerkkejä muutoksesta. Hömötiaisen tilanne paranee lehtilahopuun ja jatkuvapeitteisyyden lisäämisellä. Sertifikaateissa ohjataan lahopuun lisäämiseen ja vesitöjen suojakaistat käsitellään poimintahakkuin. Osa metsäyhtiöistä ei enää osta järeää haapaa. Eergiapuun joukossa ei suositusten mukaan pitäisi enää olla lahopuuta, vaan se pitäisi jättää metsään.

Kyllä metsätaloudessa on käynnissä myönteinen muutos, mutta kaikki eivät vielä sitä näe eivätkä tunnusta. Voima-lehdessä 2/26 on artikkeleita menneen maailman metsätaloudesta (löytyy pk-seudulla e-kirjastosta).

Ei tilanne ole ihan toivoton myöskään puun käytön puolella. Helsingin yliopistolla on kehitetty halpa, alhaisessa lämpötilassa toimiva ja uudelleenkäytettävä yhdiste, joka nappaa tehokkaasti hiiltä. Kts. uutinen otsikolla: Helsingin yliopistolla kehitettiin tehokas tapa sitoa hiilidioksidia ilmakehästä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000011889298.html

Ettei olisi kommentointi jo yöksi suljettu?

Eihän se Ilmastopaneelin noin 10 milj. hakkuusäästö heti tekisi pahojaan mutta jos hyvin paljon suurempi hiilinielu halutaan, sillä on vaikutusta pitkällä aikavälillä. Ja jos tuhot kovasti kasvavat, nielut pienenevät luonnonpoistuman kasvuna.