Minusta ainakin hakkuualueilla kävellen liikunta on jopa helpompaa hakkuun jälkeisillä ajourilla ja näkyvyyshän on myös pidemmälle. Esim. oma muutaman ha:n männikön harvennus toi hienosti uudelle tielle asti näkyviin kevään sulivan järvirutakon ja sen monipuolisen elämän. Komea oli kanahaukkakin kun kaarteli yli. Maisema hahmottuu aivan eri tavalla nyt.

Taitaa olla turha toivo saada vastakommenttia aloittajalta.

Juuhis: ”Harmitti vain kulkea metsässä joka oli ollut ennen hyvä paikka ulkoilla.”

Oletko milloinkaan ajatellut sitä, millaisia ulkoilumetsiä hoidon myötä muodostuu? Olen raivannut umpeen kasvaneita pusikoita, joista tuskin on kävellen läpi päässyt. Kun olen jättänyt sinne sekapuustoa, noista muodostuu varttumisen myötä varsin hienoja metsiä. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että kun hoidan metsät tuohon kuntoon, joku vastuuton osapuoli tulee ja sanoo, etten saisikaan jatkaa ko. metsän talouskäyttöä. Jos tällainen rajoite asetetaan, pitää rajoittajan korvata se minulle täysimääräisesti ja hintalapun määrittelen minä. Kun virkistysmetsien puuston arvo on helposti 10000 €/ha ja omat lenkkimaastoni ovat n. 20 m2km, voit laskea ajatustesi hintalapun.

Toisaalta lenkkimaastoissani on myös suojelualueita. Siellä kulkee epävirallinen luontopolku, mutta moottorisahaa on sen tekoon tarvittu. Isoimpien ojien ylitykseen on jopa tehty siltoja. Ilman hoitoa ei siis metsät virkistysarvoja tarjoa kuin harvoille. Ja jos hoito jätetään tekemättä jo nuorena, kukaan ei polkua tuollaiseen ryteikköön ala raivata.

Usein saa turhaan toivoa, että osattaisiin nähdä kokonaisuuksia, eikä tyydyttäisi poimimaan rusinat pullasta.

Jeessi:”-Minusta ainakin hakkuualueilla kävellen liikunta on jopa helpompaa hakkuun jälkeisillä ajourilla ja näkyvyyshän on myös pidemmälle. Esim. oma muutaman ha:n männikön harvennus toi hienosti uudelle tielle asti näkyviin kevään sulivan järvirutakon ja sen monipuolisen elämän. Komea oli kanahaukkakin kun kaarteli yli. Maisema hahmottuu aivan eri tavalla nyt.”

-Teoriassa on helppo yhtyä Jeessin kansssa, käytäntö lienee toinen.

Pitäisi lanseerata jokin uusi trendi: Esim ”Kehittyvä metsäluonto”, taikka ”Muuttuva metsä”.

Yksitoikkoiset hoitamattomat metsät tuskin montaakaan ”luonnonystävää” taikka ”luonnonsuojelijaa” pitempään viehättäisi.

Esim Kolin kansallismaiseman arvo romahtaisi, jos se olisi ikivanhojen korpikuusien peittämä. Suurin osa kävijöistä ei näkisi ”Maisemaa puilta”.

Metsäluontoon kuuluu aukot, Männiköt – Koivikot – kuusikot ja sekapuustot.

Miksi nuo ”Konhottajat” ihastelevat kulotettuja pystymetsiä. Siis sijalla 1 on pystykulotettu metsä. Sijalla kaksi on metsäpalon tuhoama metsä, jota ei ole hakattu, vaan palokelot könöttävät pystyssä. Sijalla 3 on siemenpuuhakkuualue, joka on kulotettu ja muutrama siemenpuu on kuollut. Sijalla 4 on avohakkuualue, joka on kulotettu ja kylvetty.

Metsäpalo on luonnonmukainen uudistumistapa, jota pyritään jäljittelemään normaaleilla metsienkäsittelytavoilla. Noilla hoitotoimenpiteillä saadaan nopeutettua kiertoa.

Mikä ihmeen sairaus pakottaa nuo ”Juuhikset” ja kumppanit metsääsn aina silloin, kun Bemarin ikkunasta näkee, että tien vieressä / lähellä on metsätyömaa – Kauhistelemaan sitä ja kompuroimaan hakkuutähteiden joukkoon, kun heti kerralla löytyy ainakin 90 % sellaista metsää, jossa ei ole ”raiskaus” juuri meneillään, eikä tuore pihka tuoksu?

Pitkät neulaset: ”Loppui kun moto tuli, puut pinoon ja auraus päälle. Järkyttävä muodonmuutos ja nopeasti. Siitä on nyt n. 40 vuotta.”

Paikalla on luultavasti nätti 03 metsä. Näin ainakin, jos kuvio on hoidettu. Tuolloin viereisellä kuviolla, jossa 40 vuotta sitten oli nuorta, kenties ylitiheää metsää, et haulikko kädessä kuljeskellut. Nyt voit sinne mennä, koska se on vastaavassa kunnossa kuin tuo muistelemasi tukkikangas.

Tuore avohakkuu tosiaan on helppokulkuinen, jos risut on kerätty ja heinikko ei ole ehtinyt villiintyä. Pian tilanne kuitenkin muuttuu varsinkin, kun vesakko nousee taimikon sekaan. Sitä ei metsätalouden harjoittajankaan kannata kiistää, etteikö avohakkuulla ja sitä seuraavalla kehityksellä olisi runsaasti negatiivisia vaikutuksia moneen asiaan. Eri asia on silti se, pitääkö avohakkuut kieltää. Virkistyskäyttöä taimikkokaan ei silti estä. Tiedän varsin miellyttävän ulkoilualueen, jossa reitti kulkee T2 männikössä. Koomista luontoväen näkökulmasta on se, että tuo reitti näyttää syntyneen metsäkoneen ajouralle. Nyt sitä siis käyttävät jalankulkijat ja pyöräilijät.

Metso- ohjelmaan pistin muutamia vuosia sitten parikymmentä hehtaaria luonnonpuron vartta. Sinne kun esim. keväällä menee – saa jotain ahaa- elämyksen tapaista. Koski kohisee ja puron vartta edetessä saa vain arvuutella mitä seuraavan mutkan takaa tulee eteen. Riista tuntuu liikkuvan mielellään siellä ja tasapainoaistia voi testata ryssänpäämättäillä…