Onko sinulla näyttöä siitä, että lehtipuiden määrä vesistöjen läheisyydessä olisi kasvanut voimakkaasti? Ainoastaan määrän kasvun osalta kyse on ihmisen toiminnan vaikutuksesta, muuten kyse on normaalista luontaisesta ravinteiden ja karikkeen kierrosta.

Ravinteita lienee merkittäviä määriä vain leppien lehdissä. Niiden määrä tuskin on ihmisen toiminnan seurauksena ainakaan kasvanut.

Turvetuotannon vaikutuksia ei mielestäni kannata vähätellä lehtien määrään vedoten.Sen sijaan mielenkiinto kannattaa kohdistaa Luken(?) taannoiseen kirjeeseen, jonka mukaan ojitusten kuormittava vaikutus olisi suurempi kuin on oletettu.

Tuosta Suorittavan mainitsemasta lehtipuiden lisääntymisestä rannoilla, minulla ei ole oikein kuvaa, kun meillä on täällä niin vähän ratoja.

Yleisesti asutuissa ympäristöissä on puiden ja pensaiden määrä lisääntynyt rajusti vuosikymmenien saatossa. erityisesti lehtipuut ovat lisääntyneet.

Tähän törmää jatkuvasti kun katselee vanhoja valokuvia. Joskus 20 ja 30 luvuilla, ainakin täällä Pohjanmaalla, kyläkuvat ovat lähes puuttomia. Monesti käy niin ettei jotain katolta otettua laajaa maisemakuvaa voi edes uusia, kun näkymä on kutistunut kilometreistä muutamiin kymmeniin metreihin.

Katsoessa onman muistiaikansakkin kuvia tulee monesti mieleen, että onpa avarat maisemat.

Jos joka puolella on kehitys ollut yhtään samansuuntaista, niin kyllä vesistöjen varsien lehtipuutkin ovat lisääntyneet todella paljon.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Pääkaupungin Vihreiden ratkaisu.

https://yle.fi/uutiset/3-5691590

Nykysuunta on lähes joka paikassa vesistön ääressä, ettärantapöheikköjä pitää säästellä ja suojella.

Jopa Kauhajoellakin kaupungin halki virtaava joki on reunustettu lähes pelkillä lehtipuilla, joista suurin osa vielä kenaa jokeen päin, eli jokainen lehti joka irtoaa, on tipahtaa todennäköisesti jokeen.

Taitaapa rutkasti ollakin juuri Leppiä rannoilla, joten lehtivihreääkin on menossa veden ravintotasoa nostamaan.

Toki jokitörmissä kasvavat puuvartiset kasvit sitovat maata, eikä eroosio pääse viemään maita niin paljoa järviin ja mereen, mutta voisihan rantojen hoito olla muutakin, kuin täydellinen hoitamattomuus.

Kyllä osin  suorittava on jäljillä. Sukulaisen talo sijaitsee joen varrella olevan pienen suvantolammen rannalla, jokeen laskee vain ja ainoastaan yläjuoksun pikkulampien ja metsäojien vesiä. Kun yläjuoksulla tehtiin erittäin laajoja, samanaikaisia metsäojituksia sotien jälkeen, alkoi lievä rehevöityminen. Mutta. Kun yläjuoksun alueella tehtiin suuria metsän lentolannoituksia 70-luvulla, rehevöityminen räjähti silmille. Lopputuloksena 15 vuodessa tuo savipohjainen suvantolampi kasvoi pohjasta alkaen sammaleesta tukkoon. Suvantokohdassa virtaus laski sen verran, että ravinteet pysähtyivät ja kun alkusammal kertyi, se entisestään lisäsi ravinteiden ja ojien humuksen sitoutumista.

Suorittavan huomioon lehtimassan vaikutuksesta sellainen huomio, että nuo metsät olivat jo ojitettuja ja ensiharvennettiin juuri ennen lannoitusta. Mistä seurasi armottoman koivu+kuusialikasvoksen syntyminen niille alueille. Sitten kun tämä viidakko laskee voimaa sisältävää lehtikariketta ja happamia neulasia ojiin, jossa maatuvat ja vapauttavat ravinteita, on ojien kiintoaineen kanssa sitten melkoinen koktaili valmis. Nykyiset ojien saostusaltaat ja kaivukatkot ovat todella hyvä parannus.