Viimeiset vuosikymmenet ennen ajanlaskun alkua olivat Roomassa rauhan, vakaan vaurastumisen ja yltäkylläisyyden aikaa.

Vakaus yllytti ”kaikkia kynnelle kykeneviä” rahoittamaan yhä uusia liiketoimia ja yhä yltäkylläisempää elämäntapaa aina vain runsaammalla velkarahoituksella. Sama vakaus rohkaisi pankkiireja myöntämään yhä runsaampaa velkarahoitusta yhä heppoisempiin hankkeisiin ja yhä heppoisempia vakuuksia vastaan.

Pankkiirit sen enempää kuin hallitsijatkaan eivät muistaneet tai eivät piitanneet, että Julius Caesarin vuonna 49 ennen ajanlaskun alkua säätämä eräänlainen varanto- tai vakuusvaatimus oli yhä voimassa. Sen mukaan pankeilla olisi pitänyt olla kiinteää omaisuutta kaksi kolmasosaa myönnettyjen luottojen arvosta.

Vuoden 33 finanssikriisi leimahti, kun keisari Tiberius huolestui velkaantumisesta ja määräsi Caesarin ammoisen varantovaatimuksen uudestaan noudatettavaksi. Siitä alkoivat luottojen laajamittaiset irtisanomiset, asiakkaiden vararikot ja omaisuuden pakkomyynnit.

Tavallaan tätä samaa väärään aikaan kiristämisen vikatikkiä edustavat nekin pankkien tasetarkastelut ja stressitestit, joiden tuloksia EKP esittelee tänään.

Keisari Tiberius oivalsi senaattoreineen kantapään kautta, että ylivelkaantumista oli myöhäistä estää pankkisääntelyn voimakkaalla kiristämisellä, kun velkakupla oli jo paisunut poksahtamispisteeseen.

Hän suuntasi valtakunnan pankeille keisarillisesta holvista hillittömän rahavyöryn, painoi aikansa markkinakorot nollaan prosenttiin kieltämällä korkojen perimisen kolmen vuoden ajaksi ja lisäksi hän määräsi kiinteistöomaisuuden vakuusarvot tuplaten vallinneita markkinahintoja korkeammiksi.
Näiden toimien avulla Euroopan ensimmäinen finanssikriisi alkoi vähitellen hellittää.

EKP on yrittänyt helpottaa omaa finanssikriisiään toistaiseksi vain rahavyöryn avulla. Sen sijaan muita Tiberiuksen keinoja EKP ei ole vielä soveltanut. Eikä sovella tänä sunnuntainakaan.
Taloussanomat