Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • Jalmari Kolu

    ”Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. ”

    No niin.

    Joskun möin leimikon toimijalle joka osti runkohinnalla. Oma epäilys maannousemasta ja tätä kautta apteerauksen riskin siirrosta ostajalle.

    Kävin mielenkiinnosta katsomassa heti hakkuun jälkeen ja yllätyin kuin lyhyttä tukkiaptia oli käytössä. 27 dm, 34dm,37 dm.

    Mutta en murehtinut asiaa. Sen verran kiinnitän kauppakumppaniin huomiota että kauppasopimuksessa on oltava myös lyhyet aptimitat. Toki sopimus toteutuu kun yksikin on niistä käytetty edes yhden pölkyn verran.

    Paras huijaus minkä olen vierestä saanut todistaa oli joku vuosi sitten Stora Enson Kut läpimitan nosto 18cm ja eräskin hoitosopimusasiakas tuli todellakin kustuksi silmään. Parin euron hinnankorotus kuusitukile ja kusipäinen ostomies sai kauppoja tietämättömiltä tehtyä. Päätehakkuuleimikon tukkiosuus kuusella n. 55-60%. Mutta minkäs teet kun myyjä luotti ostomiehen sanaan ja ei käsittänyt tilannetta.

    A.Jalkanen

    Itse suosisin tätä: ”Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.”

    Jätkä

    Veli-Jussi Jalkanen sen nyt sanoo vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että meidän Mopokuskit ovat jauhaneet paskaa samalla suulla, millä ruokaa mättävät sisuksiinsa.

    Vaatimattomuuteni estää minua sanomasta, että mitäs minä olen sanonut (viimeiset viisikymmentä vuotta). Totuus ei pala tulessakaan, Mopomiesten katkontamatriisit, joihin he uskovat kuin muut vähäjärkiset raamattuun sen sijaa takuulla palavat oikeinkin hyvin.

    Jo se perusmunaus, että tyvitukista pitää tehdä max pölli, on ihan huu-haata. Lähes poikkeuksetta sellaisella katkonnalla pudotetaan A-luokan tyvitukki jopa C-luokkaan. Mopomiehet ovat toki tunnustaneet, että laatkatkaisua ei käytetä lainkaan.

    Kuitenkin se on ollut huonoina aikoina se elämänlanka, jolla sahat ovat kitkuttaneet pulavuosien yli, eli ”Laadusta poikki”. Eihän nuo materialistit sellaista käsitä. Heille vain suuri on kaunista. Irvailevat vaan eläkkeellä olevalle metsäoppilaitoksen lehtorille, vaikka eivät ole itse koskaan päässeet kärryille kyseisestä asiasta Heidän mukaansa lehtori on jo ajat sitten pudonnut kärryiltä, ehkä onkin, mutta hän on sentään joskus ollut kärryillä, joille mopokuskit eivät ikinä pääse.

    Oikealla katkonnalla tehdään usein raakkirungosta ihan kelpo tukkeja, väärällä katkonnalla pilataan hyviäkin runkoja, jollei muuten, niin vetäisemällä alussa suotta liian pitkiä tkkeja, jolloin latvatukki jääkin tekemättä esim sen takia, että se on 30 – 60 cm.n matkalta alamittainen.

    ollikolli

    Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.

    Myyjää pyytää vain runkohionnoiteltuja tarjouksia , niin ovat helposti vertailtavissa keskenään. Mikä tässä on siis ongelma?

    Timppa

    Ongelma voi olla se, ettei saa yhtään kunnon tarjousta.  Jos puuston laatu vaihtelee, niin täytyy ostajan olla aika fakiiri antaakseen oikeisiin puutavaralajisuhteisiin perustuvan hinnan.  Tarjous voi jäädä antamatta tai sitten se on todella halpa.

    Jos kaikilla ostajilla päätyy kuiduksi sama määrä tukkiprosentin kustannuksella, niin silloin koko keskustelu on turhaa.  Markkinat ottavat huomioon tilanteen.  Minun kokemuksen mukaan tukkiprosenttien ero on kuitenkin yleensä aika pieni.  Karkea sääntö on kuten tiedämme, että saha ottaa tarkemmin.   Samanlaisessa mäntyleimikossa ero oli kerran n 2 % sahan eduksi ja ainakin osasyynä, että konsernin hakkaamat tukit päätyivät samalle sahalle, jonka vastaanotto on luonnollisestikin tarkempi vieraan hakkaamalle puulle.

    mehtäukko

    Ohhoh. Aloitus on jo niin provokatiivinen ja täynnä asiavirheitä, että eikö olisi helpompaa kalastella jokin muu harrastus ??

    Se sitten, että joku metsäoppilaitoksen lehtori on viisikymmentä vuotta syöttänyt opetuslapsilleen pajunköyttä ja he (yhtä vaille…!?)  toimivat nyt oppiensa mukaisesti tietysti niin nurin kurin kuin vain olla ja voi.

    Mitä tästä toiminnasta pitäisi ajatella?

    Metsuri motokuski

    Niin siinä oli. Se että tukki hakataan 30 cm jaolla ei tietenkään tee siitä ainoaa ja oikeaa jakaumaa. Mutta oli siinä oikeatakin. Se että katkontaa seurataan hakkuun aikana eikä vain pinossa on oikea oivallus.  Samoin se että mittaamalla tukin minimi läpimittoja on oikea asia.  Täytyy myös osata katsoa että jos minimiin ei olla päästy mistä vika johtuu. Täytyy myös huomata että katkontamatrsiisit muuttuvat myyjä kohtaisesti. Paljon puuta myyvällä on parempi katkontamatrsiisi käytössä kuin vähän puuta myyvälle. On teollisuudenkin edun mukaista pitää kiinni asiakkaasta joka myy puuta joka vuosi suhdanteista huolimatta.

    Tuohon jätkän vuodatukseen niin voisi sanoa että aika ajaa meidän jokaisen ohi. Se että jatkuvasti solvataan jotain tiettyä ammattiryhmää tietämättä perusteita niin on typerää. Jätkä tietää hyvin perusteet mutta se mitkä tekijät rajoittavat tai ohjaavat nykyajan koneenkuljettajan hakkuuta niin ei ole tiedossa. Joskus kannattaa ihan oikeasti tunnustaa tosiasiat eikä muita arvostelemalla pyri korostamaan omaa osaamistaan.

    mehtäukko

    ”…Jätkä tietää hyvin perusteet…” en ole kyllä niinkään varma.

    On niin monessa seikassa väittänyt kone- ja korjuun aihe-alueilla utopian asteella…

    Rane

    ”Täytyy myös huomata että katkontamatrsiisit muuttuvat myyjä kohtaisesti. Paljon puuta myyvällä on parempi katkontamatrsiisi käytössä kuin vähän puuta myyvälle.”

    Tämä oli uutta.Tarkoitatko että iso puunmyyjä on neuvotellut enemmän pieniä mittoja kauppasopimukseen vaiko ihan todella hintalistassa muutetaan suhdelukuja eri puunmyyjille?

    Jos näin on niin sehän todella tarkoittaisi että pienempiä puunmyyjiä kusetettaisiin katkonnassa.

    mehtäukko

    Miten niin kusetettaisiin, kun lähtökohtahan on kauppakirjan lukemat.

    Jos verrattaisiin peri-aatteessa em. tekijää, en usko että harvoin muutaman kymmenen- sadan motin keskimäärin reilun 30 ha mo:lla on yhtä paljon katkontapituuksia kuin isolla yhteismetsällä, Tornatorilla tai Metsähallituksella.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 287)