Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • Visakallo Visakallo

    Tolopaiselle vastaan, että korostin leimikkoon perehtymistä ennen kauppojen tekoa, en itse katkontaa. Yleensähän ongelmat alkavat siitä, että kuutioita ja tukkeja tulee vähemmän kuin ajateltiin. Harvemmin kuulee valitettavan siitä, että kuutioita ja tukkeja tuleekin enemmän kuin piti, vaikka niin taitaa kuitenkin aika usein käydä.

    Tolopainen

    Arvasin kyllä, että ei Visakallo auta meitä osaamattomia.

    Onneksi on niin huonot metsät, että kertymä päätehakkuussa on aina positiivinen yllätys. Jos prosentti tukista menee kuituun, en menetä yöunia. Metsänomistaja kuitenkin lopulta joutuu luopumaan kaikista metsistään ja yleensä korvauksetta. Perikunnalta se vain on pois jos tilistä puuttuu muutama euro. Oli tuo TV:ssä esiintynyt metsänomistaja jo ikämiehiä.

    suorittava porras suorittava porras

    Avaaja ei valitettavasti ole ymmärtänyt ,mitä optimointi tarkoittaa. Se tarkoittaa rungon jakamista niin ,että siitä jalostetuista tuotteista saadan paras mahdollinen taloudellinen hyöty. Tämä näkyy kokonaisuudessa kykynä maksaa puusta parempaa hintaa.

    Myös tukkipölkyn osoitteella on väliä. Osa jatkojalostajista käytää vain yhtä tai kahta mittaa  esimerkkinä sorvitukki ja pikkutukki. Näillä molemmilla on myös tietyt läpimittarajat. Pikkutukilla ne sijaitsevat tukin ja kuidun välissä  ja sorvitukeilla läpimittavaatimus on 22-25 sentistä ylöspäin. Sorvipölli otetaan aina tyvestä ,jos läpimitta riittää ,joten pituusvaihtoehtoja tyvitukille on käytännössä yksi. Muita tukkeja valmistetaan vain sorviläpimittaa pienemmästä puun osasta. Kapenevuus ratkaisee saadaanko enää lopusta yhtä tukkia enempää. Jos sitä tukkiosuutta on vain 79 dm ,on mahdollista tehdä vain yksi tukki ,jonka maksimipituus riippuu käytössä olevista mitoista. Joku hurja voi tietysti yrittää tehdä kahta lyhempää ,mutta läpimiatan arvioinnin mennessä vikaan millinkin , saadaan saaliiksi vain yksi lyhyt tukki ja loppuu päätyykin kuiduksi. Eli on aina parempi valita katkaisu varman päälle ja tehdä suosiolla varmasti toteutuva mahdollisimman pitkä tukki. Tämän apteerausohjelma ottaa huomioon jo valmiiksi. Kuskin päättelykyky ei kaikissa tilanteissa tähän riitä, ja kun samasta rungosta otetaan materiaalia eri tarkoituksiin ja eri tuotantolaitoksille , tehtävä on suorastaan mahdoton.

    Ihmettelen kovasti hinkua kampittaa suomalaista osaamista , josta esimerkkinä runkojen optimointi. Se on keskeinen Suomen puunjalostuksen kilpailukykyä vahvistava tekijä. Sen avulla pystytään toimittamaan sopivia tuotteitta tarkalla aikataululla asiakkaan määrittämiin tarpeisiin . Asiakaslähtöisyys on avainsana. Se monilta metsänomistajilta näyttää unohtuvan. Murheet vähenisivät kummasti ,kun siirryttäisiin kattavasti runkohinnoitteluun.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Edellä suorittava rautalangasta asiaa selvittää ammattilaisena, vain runkohinnoittelu lopettaisi tämän katkonta jauhamisen. Nettiaikana keskustelut tuppaavat olla hiukan provosoivia, kuten aloittajan otsikko, miten tukin katkonta rehelliseksi. Jos puukauppa olisi runkohinnoilla, silloin taitaisi jokin taho katkontavertailuineen jäädä vähille hommille. Minusta tämä on samaa jatkumoa taannoiseen Metsäkeskuksen  levittämään väärään tietoon ensiharvennusten tasosta keskisessä suomessa. Ulkopuoliselle tulee kuva katkontavilpistä, lain vastaista hakkuista Suomen metsissä oman väen toimesta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Olen kysynyt ennenkin ja kysyn uudelleen: onko optimaalinen katkonta niin tärkeä asia ostajalle, että siitä hyvästä voitaisiin maksaa koko (laadultaan riittävästä) tukkiosasta tukin hinta? Toisin sanoen siirtyä rungonosahinnoitteluun ja sen mukaiseen maksatukseen?

    mehtäukko

    Voidaanhan sitä vaatia vaikka kuuta taivaalta. Runkohinnoittelu on jo käytössä ja on selkeä jälkipuheitten lopettaja. Ptl- hinta on myös toimiva, mutta salaliittoteorioiden vallitessa loputonta epäilystä aiheuttava.

    pihkatappi pihkatappi

    Muutamia vuosia sitten kesähakkuussa viimeksi tarkistin harvennuksen mäntyrunkoken vilpillistä katkontaa. Oli helppo, kun tiesin että tyvistä tulee tukkeja, mutta kaikki oli hakattu viisi metriseksi kuiduksi. Hakkuu oli vasta alussa ja ilmoitin etten hyväksy tämmöistä kun suorien tyvien latva 17 cm ja pölkyt kuitukasassa. No tekivät jatkossa tukeiksi pölkkyjä ja muutaman mutkaisen tyvenkin tukiksi, että nuo kuiduksi hakatut suorat tyvet tuli kompensoitua. Kuusen tukit katkoivat tarkoin. Selvä asia että kaikki männyt menivät suunnitellusti sellutehtaalle. Eli pitäisikö noihin puuttua, vai tyytyä markkinatilanteen tuomaan katkonta vilppiin?

    Metsuri motokuski

    Niin olet Anneli kysynyt ennenkin ja siihen on myös vastattu. Jos puun tukkiosasta maksetaan aina tukin hinta laadusta välittämättä niin oletatko että puukauppatulo nousee vai laskee? Mitä luulet ostajan tekevän kun he havaitsevat huonolaatuisen leimikon. Siirtyykö vahinko (esim alentunut kuutiohinta) myyjälle vai ostajalle ? Olet myös joskus sanonut että epäkurantti tukkiosuus voidaan siirtää kuituun edelleen. Parantaako mallisi mitenkään nykyisiä kauppatapoja vrt tavalajikauppa ?

    Pihkatappi oli tehnyt juuri sitä työtä jota hakkuunvalvojan kuuluu tehdä.

    Tolopainen

    Myhistyksen autokuski vei kerran puukauppani 3m kuitua sahalle, ei maksettu tukin hintaa eikä edes kuidun.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Minusta huonosta leimikosta kuuluukin maksaa alempi hinta kuin hyvästä. Kun valitetaan huonoista mitoista, tarkoitetaan luonnollisesti koko ajan laadultaan tukiksi kelpaavaa rungon osaa.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 287)