Lähetin Hesariin14.8. oheisen vastineen. Taisi olla ”sopimaton”. Ei ole näkynyt.

”Tehometsätalous”, menestystarina niin kansantalouden kuin ympäristönkin kannalta

Elina Lehtinen kirjoitti 11.8 HS:n mielipidesivulla, että ”Tehometsätalous tuhoaa Suomen metsät ja vesistöt” ja vetosi havaintojensa pohjaksi vuosikymmenten kokemukseensa. 1940-luvulta asti Keski-Suomen metsissä ja Pohjois-Päijänteellä liikkuneen ja aktiivisesti yhä moniin metsätalouden puuhiin osallistuvan havaintojen pohjalta tilanne on kyllä aivan toinen. Perämeren vedenlaatuun en pysty ottamaan kantaa enkä siis siihenkään mikä osuus tilanteeseen on nimenomaan Suomen metsätalouden vaikutusta.
E.L. kirjoitti, että toukokuussa Lapissa etelään jokainen tienvarren oja kuohui kahvin väristä vettä ja että metsäojat olivat yhtä tiheässä kuin pellolla. Tuollaista ojatiheyttä näkee epäilemättä joillakin soilla. Ei koskaan metsämailla, sillä niitä ei yleensä ojiteta. Kuravesi saattoi olla maantieltä lähteneestä pölystä tai voimakkaan virtauksen kuluttamaa ojanpenkkaa. Todennäköisesti ei kuitenkaan metsämailta. Normaalin metsämaan maankäsittelylle on nimittäin erittäin ankarat vaatimukset, kun toimitaan vesistöjen lähellä. On jätettävä suojakaistoja ja/tai katkoja, jotka tehokkaasti estävät kiintoaineita sisältävien vesien pääsyn vesistöihin. Tekijät ovat koulutettuja ja tekevät työnsä huolellisesti, minkä olen meidän metsissämme voinut todeta. Metsissä maan pintakäsittelyn vaikutukset taas häviävät yleensä käytännössä jo muutamassa vuodessa.
Jatkuu

jatkoa
Tämä nykyinen ”tehometsätalous” on menestystarina sekä Suomen kansantalouden että ympäristön kannalta. Olemme päätyneet täysin käsittämättömään tilanteeseen. Runsaista hakkuista huolimatta metsien puuvarat ovat suuremmat kuin koskaan ennen (esim vuoden 1975 1500 miljoonasta m3:stä kasvaneet vuoden 2014 2360 Mm3:iin) Tämän massiivisen lisäyksen ansiosta on puustoomme sitoutunut valtavat määrät vaikkapa fossiilisten liikennepolttoaineiden käytöstä syntynyttä hiilidioksidia, mitä E.L:kin tuotti ”tutkimusmatkallaan”. Puuston vuotuinen kasvu on kaksinkertaistunut 104 miljoonaan m3:iin ja sen ansiosta entistä enemmän pystytään korvaamaan fossiilisia polttoaineita niin liikenteessä kuin energian tuotannossa puulla tai siitä saaduilla jalosteilla. Esimerkiksi meidän kuusikoiden avohakkuista lähtee vuosittain rekkalasteja latvusmassaa voimalaitoksiin. Kuriositeettina voi todeta senkin, että kuusisahatavaraamme pystytään viemään esimerkiksi Kiinaan, missä statusta on nukuttaa pienokaiset suomalaisesta, kestävin menetelmin kasvatetusta, puusta tehdyissä sängyissä.
Tehokas metsätalous siis nimenomaan pienentää kasvihuoneilmiön haittoja aiheuttamatta sellaisia rasituksia, joita ympäristö ei kestä. Samalla mahdollistetaan sitä, että Suomi pystyy täyttämään kansainväliset velvoitteensa kasvihuonekaasujen vähentämisessä.
nimi ja perässä ”yhteismetsän toimitsija”