Apulanta ja räkäpetäjä porukan metsissä ei varmasti säily uhanalaisia lajeja, eikä uusia sinne ilmesty.

Metsälajit ovatkin puupelloilla elinvoimaisia eivät uhanalaisia.

Yhtään metsälajia ei ole hävinnyt puupelloilta 50 vuoteen metsätalouden vuoksi.

Saapastelepas risuparta Brysseliin ihmettelemään monimuotoisuutta. Ja moni muukin, joka sotkeutuu viherideologian kinttuihin. Tai tutki sitä risupartasi uumenista.

Elämä on monimuotoista ja jatkuvasti muuttuvaa, elät stabiiliuden harhassa. Näkyykö jossain lentäviä dinosauruksia? Tai Pohjolan viiniköynnöksiä? Ei, koska muutos on ikuista. Suomessa huolehditaan luonnosta suurimpaan osaan maailman maista verraten todella hyvin. Ja hyvä niin. Mutta stalinistinen viherideologia saa aikaan vain ja ainoastaan haittoja.

Ääriliike Elokapina pitää korvata Älykapinalla.

Eilen seisoskeltiin SMS metsäbiologian kerhon retkellä Sipoonkorven kansallispuiston laitamilla pitkään harventamatta olleessa runsaspuustoisessa kuusivaltaisessa talousmetsässä, jossa oli tapahtunut itseharvenemista. Kysyttiin retkiporukalta, kenen mielestä alue olisi boreaalista luonnonmetsää; noin puolet äänesti kyllä ja puolet ei. Käytiin myös lehdossa ja ojittamattomassa mustikkakorvessa. Syken edustaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä luontotyyppien kokeneet kartoittajat osaavat asiansa.

Tutkijat puhuivat siitä että oikea luonnonmetsä, joka on osa pitkää jatkumoa, sisältää paljon enemmän lajistoa kuin jossain vaiheessa metsätalouden käytössä ollut metsä. Talouskäytössä ollut ei myöskään enää palaa luonnonmetsän kaltaiseksi pitkään aikaan jos koskaan, vaan sukupuuttovelka jää enemmän tai vähemmän pysyväksi sillä kohteella. Tämä pistää miettimään, paitsi suojelualueiden tarvetta, myös sitä miten suuri muutos talousmetsissämme tapahtuu.

Huojentava tieto on se, että suojelu on yksityismailla aina vapaaehtoista. Aija Kukkala Sykestä Linkedinissä 27.5.26:

”Myös pelko siitä, että ennallistamissuunnitelman myötä metsissä tehtävät luonnonhoitotoimenpiteet voisivat johtaa niiden tilan paranemiseen niin paljon, että metsiin kohdistuisi ajan myötä suojeluvelvoite, on turha. Metsien suojelu yksityismailla on lähtökohtaisesti vapaaehtoista, eikä tällaista hakkuut automaattisesti estävää lainsäädäntöä ole olemassa, eikä sellaista olla ehdottamassa ennallistamissuunnitelmaan. Nykyiset talousmetsät ovat luonnontilaltaan kaukana boreaalisten luonnonmetsien määritelmästä, joten talousmetsien palautuminen boreaalisiksi luonnonmetsiksi vaatisi hyvin suuria muutoksia metsien käyttöön.”

https://www.syke.fi/fi/tietoa-meista/uutiset/kommentti-miksi-boreaalisen-luonnonmetsan-ikakriteereita-ei-tule-muuttaa

Linkistä:

Natura-luontotyyppioppaan mukaan luonnontilaisten tai niiden kaltaisten metsien olennaisin tunnusmerkki on puuston luonnontilaisuus, jota ilmentää mm. puuston satunnainen alueellinen jakautuminen, kuolleen pystypuuston ja maapuuston suuri määrä, elävän puuston vaihteleva kokorakenne ja siellä täällä esiintyvät nykyistä puusukupolvea vanhemmat puut. Jonkin näistä piirteistä tulee selvästi olla havaittavissa, mutta kaikkia ei edellytetä.

Luonnonmetsän ei välttämättä tarvitse olla vanhaa, ja vanhankin luonnonmetsän tunnistamisessa ikä on vain yksi kriteeri muiden joukossa. Tämä vastaa EU:n luontotyyppikäsikirjan kuvausta, jossa ei esitetä ikärajoja. Kansallisen tulkinnan mukaan luonnonmetsä on vanhaa, kun vallitseva puusto on vähintään metsätaloudellisen uudistusiän saavuttanutta.

… vanhan metsän ikäraja ei useinkaan täyty, vaikka metsä olisi EU:n kriteerien mukaista boreaalista luonnonmetsää.

Tutkijat puhuivat siitä että oikea luonnonmetsä, joka on osa pitkää jatkumoa, sisältää paljon enemmän lajistoa kuin jossain vaiheessa metsätalouden käytössä ollut metsä.

Mitäkö tuolla tarkoitetaan?

Otetaan yksi hehtaari luonnon metsää ja yksi hehtaari talousmetsää ja vertaillaan lajimääriä.

Vai otetaan 100 ha luonnon metsää ja 100 ha eri ikäistä talousmetsää ja vertaillaan lajimääriä?

Talouskäytössä ollut ei myöskään enää palaa luonnonmetsän kaltaiseksi pitkään aikaan jos koskaan, vaan sukupuuttovelka jää enemmän tai vähemmän pysyväksi sillä kohteella.

Mistä löytyy sellainen metsä jota ei olisi hakattu?

Ei kai sillä ole suurta merkitystä verrataanko yhtä hehtaaria vai sataa, joskin lajit säilyvät tietysti paremmin isommalla alueella eli kansallispuiston kokoluokassa. En osaa sanoa mihin aineistoon tuo lausuma lajimääristä pohjautuu. Olisiko ehkä käyty Suomen rajojen ulkopuolella mittailemassa.

Ei ole tosiaankaan enää laissa ikärajoja, mutta ikä vaikuttaa kasvun ohella edelleen siihen mikä ajatellaan uudistuskypsäksi. Se on vähän huolestuttavaa, että uudistuskypsä noin satavuotias talousmetsä voidaan monen mielestä luokitella luonnonmetsäksi.