Minä sitä vain tykkään hirvistä, karhuista, susista, joutsenista, kurjista ja valkoposkihanhista. Katselen ikkunasta ja venyttelen henkseleitä. Jos ei ikkunasta näy, niin maastoon on jalkauduttava. Johan löytyy.
Ken tykkää mistäkin.Meillä ikkunasta näkyi kesällä kurkipariskunta ,joka söi harrastepalstan siemenperunat,loput säilyi kun verkkoaidan tein.Joutsenet taasen paskoivat rantamökin pihan ja rantapenkan,muutoin nätti lintupariskunta ,viisi poikasta perässä taapersi.
Hirvet kävivät muutaman visakoivun runnomassa talon vieruspellon reunalta,ajoin pois iltahämärässä ,oli 3 hirveä.Karhuja ja susia ei metsässä ,eikä pihassa vastaan koskaan meikäläiselle ole tullut,eikä toivottavasti tule.
Monimuotoisuus on periaatteessa hyvä asia. Kuitenkin liika on liikaa, kuten tällä hetkellä on esim. hirvien ja karhujenkin osalta.
Tilannetulisi hyväksi kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta katsottuna, jos kaikista metsästyksen rajoituksista tällaisten haittaeläinten osalta luovuttaisiin. Rajoitukset ovat kierouttaneet tilanteen metsissä ja maanteillä.
Tuloksena on valtiontalouden kestämätön tilanne sekä kestämätön tilanne myös metsien hoidossa vahinkoineen ja hirvikärpäsineen. Aiheutuneet velka ja työttömyys ovat huono yhdistelmä. Jos tilanteesta syytetään joskus pakolaisia, leimataan rasistiksi.
Tälläkin palstalla muutamat hirvimiehet (2 kpl) syyllistyvät jatkuvasti metsänomistajien syyllistämiseen taimikoiden hoitamattomuudesta, vaikka syy on liian suuri hirvikanta. Heidät pitäisi myös leimata, vaikkapa oman pesän likaamisesta.
Kalatkin ovat kivoja, vaikka niiden seuraaminen vaatiikin sukeltamista. Mutta perusvälineiden avulla siihen pystyy lähes kuka tahansa, jos vesi on kohtuullisen kirkasta. Kun järvessä on 200 kg/ha särkeä, lahnaa ja pientä ahventa, nähtävää riittää. Silti kukaan ei monimuotoisuudesta ilahdu ja hoitokalastuksen nimissä toteutettavasta karmeasta joukkomurhasta ollaaan yksimielisesti iloisia. Mutta kun lokkeja, hanhia, merimetsoja, naakkoja, variksia tai vaikka hirviä on ylisuuri kanta, niiden harventaminen onkin ympäristöihmisten mielestä huomattavasti vaikeampaa.
Onhan nuo hirvetkin lisänneet monimuotoisuutta ainakin Satakunnassa. Missään tuskin muuten näkisi muovisia sähköpaimenaitoja metsien keskellä. Tiedä sitten miltä pipertäjän simmuun tuo sävähtää.
Monimuotoista tämäkin …Seurattu muutama päivä hornettien taistelua taivaalla, nättiä pimeällä ne valopallot, tänään työssä löi ilmavirta sahatessa kun lentivät yli eli menivät matalalla. varalasku kenttä muutaman kilometrin päässä.
Haitta- ja vieraslajien metsästystä ja rehevän vesistön hoitokalastusta pitäisi ympäristöihmisenkin ymmärtää. Ainakin jos kalat menevät hyötykäyttöön, esim. lannoitteeksi tai rehuksi. Kysymys on siitä miten arvotamme kussakin tapauksessa hyödyn ja haitan. Esimerkiksi metsäkauris on metsästäjälle hyötylaji ja muille sekä hyöty että haitta.
Käsityksemme monimuotoisuuden merkityksestä muuttuu koko ajan. Esimerkiksi semmoinen hypoteesi on esitetty, että kun loiset on hävitetty suolistostamme, olemme samalla lisänneet allergioita. Elimistön puolustus käy toimettomana tarpeettoman uhkan kimppuun. Tämä ei tietenkään tarkoita, että loiset pitäisi palauttaa meihin, olihan niistäkin vakavia haittoja.
Pohjoisessa voi olla myös monimuotoista, kts. vaikka Värriön luontopäiväkirja. Löytyy netistä:
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.