””””Olen tullut siihen tulokseen, että raivaamattomuuden maksavat käytännössä ne, jotka ovat hoitaneet metsänsä hyvin, eli he saavat puistaan huonompaa hintaa mitä pitäisi”””

Aivan oikein Puun takana on ymmärtääkseni päätelty.
On aivan selvää, että edellä olevissa videoissa esitetyissä esimerkki
leimikoissa korjuu kustannusten ero on vähintään kaksinkertainen,
mutta kantohnitojen ainoastaan nimellinen.

Mielestäni yksinkertaisin keino asian korjaamiseksi olisi tienvarsi-
tai tehdashintaan siirtyminen raakapuun hinnoittelussa.

#”Jos Metsäfirma teettää koneella raivausta niin sitten sitä tehdään ja piste. Näytti se käyvän koneellakin raivaus. On väärin että motomies rankaisee maanomistajaa, kiistassa joka kuuluu metsäfirman ja koneurakoitsijan neuvottelupöytään. Sekä motomies, että maanomistaja ovat siinä asiassa sivullisia. ”#

Ei ole suinkaan kysymys rankaisemisesta , jos edellytetään , että urakointisopimusta noudatetaan . Jos palsta ei täytä korjuukelpoisuusehtoja tilanteeseen tartutaan . Tarvittaessa annetaan aikaa hoitaa asiat kuntoon ja jatketaan työtä vasta sen jälkeen .

Mitä tulee mainitsemaani puutavaran laadun varmistamiseen , on se peitteisissä olosuhteissa lähes mahdoton tehtävä . Vajaalaadun osuuden kasvaessa liian suureksi aletaan yrittäjää sakottaa alentamalla taksaa tai vaatimalla korvaamaan ylisuuri vajaalaadun osuus . Tämän vuoksi laadultaan vähänkin epävarmat tapaukset valmistetaan alempaan laatuluokkaan. Aluskasvos lisää merkittävästi epävarmuutta.

Myös tietyn tason alittava korjuutyön laatu on tullut korvausvelvollisuuden piiriin .Työn laatu on ollut poikkeuksetta heikko puutteellisesti raivatuilla kohteilla . Nämä tekijät liian korkeiden työkustannusten lisäksi tulevat johtamaan siihen , että kaikissa puukaupoissa on ehdottomasti huolehdittava siitä , että kohteen raivaustarvetta ei ole .

Jos kaikilla ei ole haluja pitää taimikoistaan huolta ,on raivaussahaan
tartuttava viimeistään ennen hakkuutoimenpiteitä .
Tämä on valitettavasti se kallein ja tehottomin tapa hoitaa metsää.

PS.
Ketähän sinne neuvottelupöytään lopulta tarvitaan , kun korjuuesimiehet ja yrittäjä(t) yhdessä ovat sitä mieltä , että raivaamattomille työmaille ei mennä aikaa viettämään .
Puuta on saatava tuotantolaitoksille rivakkaan tahtiin ja laadun on pysyttävä sallituissa rajoissa niin puutavaran , kun korjuujäljenkin osalta.

Vaikka Taneli teoriassa onkin oikeassa, käytännössä tuolla systeemillä homma menee varmuudella metsään ja tässä tapauksessa vahinkojen korjaaminen voi olla mahdotonta. Siksi tämä keskustelu on mielestäni täysin turhaa. Meistä lähes jokainen tietää, millaiseen kuntoon leimikko kannattaa kauppaa tehtäessä laittaa.

Huski, tuntiveloituksella tuo homma on hoidettavissa mutta jostain syystä ei puunostajat ole asiasta innostuneita.

kovahermoisetkin kuljettajat alkavat suunnittelemaan alanvaihtoa jos aloitusvideon mukaisia harvennuksia on tarjolla pelkästään, ei liene alalle liikaa tulijoita muutenkaan niin kenen etua ajaa alanvaihtajatkaan.

Meilläpäin ei enää tuollaisia kuvioita ole vastaan tullut, ostopuoli joko jättää ostamatta tai sitten kauppakirjassa on merkitty ennakkoraivaus tarpeelliseksi, ikävää jos kaikkialla ei vielä näin ole. Toki Harjavalta on asia erikseen.

Usko vaan Jees, kyllä ne sopimusmerkinnät raivauksesta vaatii jokainen järkevästi (taloudellisesti) ajatteleva metsäkoneyrittäjä vaatii. Ne, jotka eivät ole vaatineet, saavat varmasti tehdä ihan omaksi mielenkiinnokseen noita kuusenturrikoita.

Muuten, tollainen alusmetsä on jo syönyt kasvuvoimaakin todella paljon valtapuustolta ja olisi järkevintä ollut raivata jo hyvissä ajoin. Nyt ovat maassa maatumassa ja vasta nyt antamassa ne ravinteet valtapuustolle.