Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Sellaisiinkin paikkoihin, että traktorille tai metsäkoneelle olisi pitänyt ensin rakentaa tie.
Melkoista taimien ajoa nostiksella. Ei voi kuin hattua nostaa. Vielä korkeammalle täytyy kyllä hattua nostaa sille hevos- tai mönkijä urakoijalle, joka sieltä puut on pois ajanut.
Talvitie vei vetelän nevan yli. Kyllä ne puut sieltä rekalla tuotiin. Sattui talvi, että sai talvitien kunnolla jäätymään. Ajoi taimet alkukesästä. Reitti oli katsottava selväksi ja sitten urku auki yli. Ei ollut keskellä nevaa vara pysähtyä reittiä selvittelemään. Ja joka kerta oli ajettava vähän eri kohdasta. Talvitienpohjalta oli sammalikko sen verran rikkoutuonut, että siitä ei ollut vara yrittää. Muuten talvitien jäädytys aloitettiin polkemalla ensin moottorikelkalla. Samat lääkkeet kuin mönkijällä, vauhdilla yli.
Joo, tuohon voi sen verran kompata, että se hirvisonni jonka hain aikanaan vetolevyllä suolta ei omin voimin koskaan kulkenut sillä suolla niin kovaa….
”..Hyvän metsänhoidon suositukset on tehty konekorjuun ehdoilla. Ajouraleveys, samoin ajouraväli. Eipä taida 4 metrin levyisiä uria enää metsistä löytyä, eikä 20 metrin uraväliä…”
Sitä voisi esittää vaihto-ehdon konekorjuulle samaan hengenvetoon? Jos suosituksissa ei ole pysytty, ei se ole menetelmän vika vaan aiheutuman syy pitäisi setviä. Ja kuinka ollakaan, niin manuteoissa kuin koneilla se osoittaa lähes poikkeuksetta kenkien heiluttajaan.
Suositukset ajourien leveyksien suhteen on laadittu aikakaudella jolloin, koneet olivat yleisesti nykyistä kapeampia. Kantavuuden parantamiseksi tarvitaan myös telat ja teloilla laajennetaan korjuumahdollisuuksia niin , että entisistä talvikohteista tulee monesti kesäkorjuukelpoisia eikä kohdetta tarvitse pilkkoa ja toteuttaa korjuu eri reissuilla. Kun alle laitetaan metriä leveät ( tai yli) telat, tarvitaan yli 4 metriä leveät suorat urat ja mutkissa leveyttä tarvitaan viisi metriä.
Mönkkärillä voidaan harrastella pieniä määriä puuta tien varteen, mutta varsinaisen puuhuollon kannalta mönkijän merkitys on mitätön. Sen varaan puunkorjuuta ei kannata jättää tai hommat jäävät tekemättä.
Vähintään keskiraskas metsäkone on käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto puunkorjuussa. Sen tosiasian kanssa on vain opittava elämään. Uratkin on tehtävä sellaisiksi, että kalusto mahtuu niitä pitkin kulkemaan. Tinkimien uraleveyksistä tietää vain pilkkoja puihin ja nirhautumia juurten niskoihin. Ura tehtävä lisäksi kerralla siihen kuosiin, että sitä ei tarvitse myöhemmin levittää. Levennyksen seurauksena saattaa syntyä ammottava aukko.
Makasiinissa kerrotaan ruotsalaisten enskakoneesta Malwasta. Menisi ilmeisesti 3 – 3,5 metrin uraleveydellä ainakin helpossa maastossa. 8 m ulottuvuus, joten uria olisi oltava vähän tiheämmässä, esim. 15 metrin välein. Tämä syö osan hyödystä, mutta puiden kasvu voi olla pikkasen tasaisempaa kuin 4 – 5 metrin urilla. Onko hyvä konsepti?
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että mönkijällä hoidettaisiin valtakunnan puuhuolto. Mutta vähän ihmetyttää sekin, kun urat levenee ja ajouraväli kapenee vuosi vuodelta. Samoin metsät menee entistä harvemmiksi, ppa 10-14 on yleisin korjuun jälkeen. Pienemmillä kuvioilla näyttää siltä, että pääosa pinta-alasta on ajuria, levennettyjä risteyksiä ja valtavia laaneja, puusto kapeina raitoina niiden välissä. Kauas on tultu metsuriajoista, kun uraväli oli 30 metriä ja uraleveys maksimissaan 4 metriä. Ja silloinkin tuotiin puuta laaniin aivan merkittäviä määriä. Onkohan 10 vuoden päästä uraleveys jo 10 metriä ja väli myös 10 metriä. Siihen suuntaan kalusto ja hyvät metsänhoito-ohjeet näyttävät menevän.
Pieni kone sopii huonosti kokonaiskonseptiin, jossa ei pienestä tilakoostamme johtuen ole monestikaan mahdollista tehdä ensiharvennuksia erillisinä hakkuna. Kun tilalle tullaan, tehdään kerralla kaikki hakkuut enskasta päätehakkuuseen. Tämän takia ensiharvennuksenkin on oltava kiinnostava, jotta se ei siirry rästikohteiden joukkoon ja seuraavalle hakkuukierrokselle.
Ja tärkein pointti konettta hankittaessa on pitää mielessä ,että pelkkiin enskoihin erikoistumalla ei elä. Valitettavasti halu saada se pieni kone metsään häipyy suurimmalta osalta metsänomistajista ,kun kerrotaan ,mitä halujen tyydyttäminen maksaa. Euro konsultoi järeämpien ja tehokkaampien koneiden puolesta.
PS. Metsuriaikaan 70-80-luvuilla teki tiukkaa saada 40 miljoonaa mottia puuta tien varteen. Nyt korjataan tuplat ja puu on saatava kannolta tehtaalle koko joukon ripeämmin verrattuna metsuriaikaan.
Kyllä sieltä urien välistä puuta löytyy ellei tarkastella kohdetta, jonka alkuvaiheen hoito on laiminlyöty. Puusto harvennuksen jälkeen on varmasti tasaisemmassa järjestyksessä ,kun käytetään 11 metrin puomia verrattuna siihen , että laitteen ulottuma on vain 6-8 metriä. Urien keskivälin liika tiheys johtuu lähes aina siitä, että työ on tehty lyhytpuomisella koneella. Heikosti toteutettu ennakkoraivaus johtaa myös helposti epätasaiseen työjälkeen ja vääriin puuvalintoihin.
Tottakai urat levenee ja ajouraväli kapenee. Tilanne menossa taas huonompaan suuntaan kun velkaiset urakoijat osallistuvat metsäteollisuuden kustannusjahtiin polkemalla ennestään huonoja taksojaan. Kun kuutioita pitää saada enemmän ja nopeammin samaan tulokseen päästäkseen ne puut otetaan mahdollisimman läheltä konetta. Välillä tehdään vähän parempaa että saadaan ”omavalvontaan” puhtaat paperit. Tuota kerralla riittävän leveäksi tehtävää uraa en kyllä ymmärrä. Miten enskassa tehty ura ei ole ylileveä kun väylää on avattu 5-6 metriä odottamaan tulevaisuuden tarpeita, mutta jos toisessa harvennuksessa joutuu poistamaan joitakin tukiksi kasvaneita puita uran varresta syntyy ”ammottava aukko”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään