MT.juttu mönkijäurkoitsija-puunajossa

Harva taitaa olla siinä fyysisessä kunnossa, että manuhakkuut ja mönkijäajot onnistuu järkevästi. Valtaosa suomalaisista kolmekymppisistä miehistä on jo sen verran ylipainoisia, että manuhakkuut jäävät haaveeksi. Mielenterveyseläkkeelle  siirrytään useammin kuin fyysisiin töihin.

Siellä kopissa istuvat konekuskit ja rekkakuskit ovat kyllä valtaosin niitä, millä se omasta terveydestä huolehtiminen tahtoo unohtumaan. Taitaa valtaosa siirtyä eläkkeelle elintapasairausten kanssa heikolla toimintakyvyllä, jollei diabetes kompikaatioineen tai sepelvaltimotauti ole vienyt jo ennen. Tekisi varmasti kansanterveydelle erittäin hyvää, että enemmän tehtäisiin fyysistä metsätyötä. Tunnen aika monta eläkkeellä olevaa metsuria mitkä ovat rautaisessa kunnossa edelleen. Yhtäkään hyväkuntoista konekuskia en tunne. Tuntien istuminen päivässä jättää jälkensä.

Tämähän on liikkumisen vähyyden, syömisen paljouden ja -laadun nyky työ-elämän aikaan saamaa olotilaa. Kun lapsesta saakka aloitetaan mussuttelun polku, limsan ja karkin kuluttelulla, taksi tuo ja vie kouluun, moni jää sille tielleen.

Manuhakkuissa kyllä sattuu vahinkoja,  jopa valitettavia kuolemiakin. Itsellänikin on ollut muutama niin läheltä piti tilanne, että hirvittää vieläkin. Mönkijä hommissa ei ensimmäistäkään, eikä yhtään tällaista vakavas tapausta  ole tullut julkisuuteen Ei nämä mönkkärihommat yleensä ole niin haudanvakavia ja kiintoja ahmivia, että niitä terveyden uhalla tehdään. Sopiva liikunta ja ennenkaikkea hyvämieli hyvästä jäljestä palkitsee eniten.

Ostetaanhan niitä uusia autojakin, miksei sitten mönkijää. Useimmille auto on pelkkä kuluerä, mönkijällä voi jopa vähän tienata. Ostin aikoinaan uuden mönkijän. Niin kallista autoa en ole koskaan ostanut, korkeimmillaan heikkona hetkenä olen maksanut autosta puolta vähemmän. Mönkijällä tienasin sen hinnan takaisin muutamassa vuodessa. Taimikuljetuksilla, talviteiden alkuun polkemisella, ja hirvenruhojen ajolla. Kerrankin naapuriseurassa tuttu kaveri soitti ja kysyi lähtisinkö yrittämään heidän hirveään tienvarteen. Olivat joutuneet lopettamaan haavakon viheliäiseen paikkaan. Hirvivouti, metsäfirman pomoja, oli jo tilaamassa metsäkonetta ruhoa hakemaan. Piti muita konsteja mahdottomana. Kysyjä kertoi, että hänen mielestään metsäkoneen mentävän uran hakkaaminen hirven takia olisi kohtuutonta ja joutuisi kysymään luvan vielä yhdeltä yksityiseltä. Menin ja toin ruhon tienvarteen. Vain kahteen ojaan laitettiin alikasvosnäreitä, ettei keula lähtenyt sukeltamaan. Vouti ilmoitti porukalleen, että jokainen ottaa ensi viikonloppuna viisikymppisen mukaan mönkijämiehelle palkaksi. Porukassa oli 7 metsästäjää. Ilmoitin, että tein keikan vain rakkaudesta lajiin. Mutta kyllä he voutin määräystä tottelivat.

Harkitsin itsekin joskus 15v sitten mönkijän hankkimista. Ajatuksena kulkeminen palstan perille noin kilometrin päähän.  Päädyin ratkaisuun jossa kaadoin kulku-uralta puita sahalla hankintakauppaan, ajatin ne vieraalla pinoon ja rahoilla tehtiin kaivurilla ympärivuotinen varsitie. Eli kivet ja kannot pois, ei muuta. Nyt pääsisi sillä mönkijälläkin, mutta sitä ei enää tarvitse. Traktorilla pääsee.