Keskustelut Metsänomistus Myrskytuhoasiassa hallituksemme kädettömänä

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 72)
  • Myrskytuhoasiassa hallituksemme kädettömänä

    Merkitty: 

    Ahti- ja Paula-myrskyt koettelivat karulla kädellä Pohjois-Pohjanmaan pohjois- ja koillisosan metsiä kaataen ja pirstoen yli miljoona kiintokuutiometriä puuta ja vaurioittaen rakennuksia ja rakennelmia sekä muuta infrastruktuuria ja aiheuttaen pelkästään metsänomistajille miljoonamenetykset. Omalla kotikylälläni Kuusamon Lämsänkylässä myrskytuhot olivat pahimmat miesmuistiin. Vanhat jo edesmenneet isännät muistelivat aikoinaan vastaavaa tapahtuneen joskus ennen viime sotiamme. Hyvä lapsuuden ja nuoruuteni aikainen lähinaapurini Kaino Palosaari tiesi kertoa silloisen tuhon kulkeneen hieman nyt sattunutta idempänä.

    Myrskyvahingot olivat nyt niin laajat ja suuret, että ne paljastuivat itsellenikin vasta vaiheittain. Syynä tähän oli se, että metsätiet olivat myrskyn jäljiltä pääosin tuulenkaatojen tukkimia, jolloin kokonaisarviointia oli mahdotonta tehdä nopealla aikataululla. Vieläkään en ole kaikkiin omiin myrskyn riepottelemiin kohteisiini paikan päällä päässyt tutustumaan, mutta tiedon ja datan niistä olen silti saanut haltuuni. Siitä suuret kiitokset Metsä Groupin ostoasiamiehille, jotka käyttivät kokonaisen pitkän päivän pelkästään MetsäKortesalmen myrskytuhoalueisiin paikan päällä tutustumalla, ne gps-rajaten ja inventoiden.

    Hyvin suurelta osin voi todeta, että siinä meni suuri osa omasta elämäntyöstä kertalaakista ja hetkessä nurin. Esimerkiksi 15 -vuotiaana istuttamani muutama vuosi sitten ensiharvennettu vajaan viiden hehtaarin kokoinen nuori kakkoskehitysluokan kasvatusmetsikkökuvio käytännössä lakosi kumoon kokonaan. Surullisinta tämän kuvion kohdalla oli se, että se oli alkuaan isoisäni aikana ilmeisesti traktorilaikutusjälkeen uudistettu ja epäonnistunut, koska se oli pohjoisrinteenä paksukunttainen ja vedenvaivaama. Aurausjälkeen uudelleenistutus taas oli onnistunut erinomaisesti. Tämä kuvio on nyt siis kahteen kertaan uudistettu ja molemmat ovat päätyneet kesken kiertoajan uuteen pakkouudistamiseen. Tässä välissä näistäkin on maksettu – vieläpä kahteen kertaan – raskaat perintöverot.

    Kaikkiaan Paula -myrsky tuhosi MetsäKortesalmen kasvatusmetsiä uudistuskuntoon noin 50 hehtaarin alalla. Tuhot ulottuivat kymmenkunnalle metsäpalstalle ja kaikkiaan puustoa meni nurin noin 5000 kiintokuutiometriä. Taloudelliset tappioni lienevät luokkaa keskiverto-omakotitalon arvo. Menetykset kertyvät puuston hakkuuarvon alenemisesta leimikoiden tultua myrskytuhosavotoiksi normaalin päätehakkuun sijaan, korjuun ajoittumisesta olosuhteiden pakosta myyjän kannalta heikkoon markkinatilanteeseen, odotusarvojen ja arvokasvun menetyksistä, puuston osittaisesta pirstoutumisesta ja tukkipuuosuuksien menetyksistä sekä siitä, että kaikkea puustoa ei voida markkinaehtoisesti korjata talteen.

    Suurin menetys kohdallani on luonnollisesti se, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet kapenevat ja elinaikanani käytettävissä oleva kasvunlisä supistuu merkittävästi. Kaikkein harmillisinta on se, että myrsky vei mennessään pääosin kohdalle osuneiden palstojen parhaimmat metsikkökuviot. Toisaalta tuhot yltivät paikoin jopa taimikoihin, sillä uudistuskuntoon meni kolmen hehtaarin kuvio ensiharvennusikää odotellutta nuorta metsää. Syöksyvirtaukset vaikuttivat vihanneen erityisesti myös mökkitontteja, saaria ja rantametsiä, missä maisemat muuttuivat tyystin totutuista monen omistajan kohdalla koko loppuelämän ajaksi. Metsäsuunnitelman tämä myrsky vie täysin uusiksi ja sitä se tekee monen kohdalla myös tulevaisuudensuunnitelmienkin suhteen.

    Kaikkein korneimmalta tämän hävityksen keskellä tuntuu se, että metsäministeri käy meille kertomassa valtiovallan terveisiä siitä, että myrskytuhojen korvaukset pitäisi metsänomistajien hoitaa vakuutusyhtiöiden kautta. Vakuutuskorvaukset vaan sattuvat pääosin olemaan sinne itse etukäteen maksettuja varoja. Vakuutusten myynti on myyjille bisnestä, vakuutuksenottajille vain riskien tasaamista vuosikymmenten ajaksi. Ja vakuuttamallakaan ei voida varautua kaikkiin menetyksiin ja kustannuseriin. Koska metsänkasvatus on ylisukupolvista toimintaa, missä omistaja ei juuri koskaan pääse nauttimaan perustamiensa taimikoiden päätehakkuutuloista, olisi vähintäänkin kohtuullista, että valtiovalta osallistuisi tässä katastrofissa edes uudistamiskulujen korvaamiseen tai uudistamisvelvoitteen höllentämiseen.

    Metsälain uudistamisessa vuonna 2014 Kemera-tukiin tehty heikennys luonnonilmiöiden metsiin aiheuttamien tuhojen korvauksesta luopumisesta olisi nyt kiireesti otettava uuteen tarkasteluun, sillä moni metsänomistaja ja erityisesti metsänhoidosta elantonsa saava puuntuottaja menetti nyt yhdessä myrskyssä suuren osan elinkeinotoimintansa edellytyksistä. Joku korona on omalla kohdallani ollut täysin merkityksetön verrattuna näihin mittaviin myrskytuhoihin. Tässä voi kysyä sitä, että mitä virkaa on sellaisella yhteiskunnalla, mikä jakaa rahaa pitkin vieraita maita ja mantuja, mutta ei näe kotimaan kehitysavulle sijaa myrskynsilmässäkään?

    Nyt olisi saatava pystyyn myös kansalliset jälleenrakennustalkoot metsänsä ja puunsa menettäneiden hyväksi, jotta puustoisen lisämaan saanti kohtuuhintatasoisena turvattaisiin niille puuntuottajille, jotka vielä tämänkin koettelemuksen jälkeen jaksavat uskoa siihen, että puulla päästään parempiin päiviin.

    Muutoin olen edelleenkin sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!

    Joukamo Kortesalmi (ps.)

    kaupunginvaltuutettu

  • jees h-valta

    Kyllähän Joukamon katkeruuteen hiukan siementäkin on. Koska metsävakuutus ei ole pakollinen on tietysti mahdollista saada noissa tuhoissa pahastikkin takkiinsa. Olettaisin tästä olevan kyse. Eihän jonkinlainen korvaus luonnontuhosta valtionkaan taholta aivna kohtuuton vaatimus ole mutta pääsääntöisesti kuitenkin vakuutusyhtiöiden tontilla ollaan. Missä sitten kulkee raja kussa korvaa toinen tahi toinen. Ite olen aikanani Tapanin myrskyssä vakuutusyhtiöltä aivan asiallisen korvauksen saanut ja juuri Metsä- Group silloin teki käytännön erittelyn tuhopuista ja siis vakuutusyhtiön korvauslistan. Suojeluhöpötyksiin taas suhtaudun niin että suojelkoon jokainen omiaan niin paljon kuin tahtoo mutta vain vapaaehtoisuudella aina ja iänkaikkisesti. Ja nuo kansallispuistokaahotukset myös jo jäähylle pikkuhiljaa.

    Rane

    Ranella meni viime kesänä pikkuisen enemmän nurin kuin Joukamolla joten ymmärrän täysin mikä on tunnelma.Tämä vaatimus yhteiskunnan avusta ei ole juolahtanut ennen mieleen eikä ole tarpeellista.Myrskypuista kuitenkin jotain saa ja vakuutuksista oman valinnan mukaan.

    Vanhaa sanontaa mukaillen;Kortti tuo ja kortti vie mutta metsätalous on kiusallista onnenkauppaa.

    Perassic Park Perassic Park

    Voipi vaan jatkossa olla metsävakuutusten hinnat jotain muuta mihin on totuttu. Tämän ennustuksen uskaltaa jo antaa metsävakuutusten toistelijoille.

    Pitkässä juoksussa vakuuttajan pyhä tahto on kerätä vakuutettavien rahat iskän luo.

    Kurki

    Paljon on näitäkin, jostä selviää säikähdyksellä eikä tarvitse tehdä aukkoa.

    Jo muutaman kymmenen kallelleen mennyttä tai katkennutta puuta ja pieni puuryhmäkin sikin sokin myrskyn jälkeen hehtaarilla näyttää jo hirveältä, mutta kun puut korjaa pois, niin eipä tuosta muutaman vuoden päästä huomaa mitään.

    Apli

    Vai että selluyhtiöt rahoittaan metsätuhoja tai valtio? Kaikkea sitä kehdataan vaatia.. Pörssiyhtiöt ei ole mitään hyvän tekijöitä, eikä valtion pidä näihin sekaantua kun vakutuusjärjestelmä on olemassa ja toimiva. Ja ainahan voi siirtyä omistajien joukkoon niin Metsäliitossa kuin Upm ja Stora jos siltä tuntuu..

    Haba Haba

    ”Myrsky- ja luonnontuhoihin varautuminen vakuutusturvalla on käytännössä suurilla tiloilla lähes mahdotonta, koska vuotuiset vakuutusmaksut nousevat kohtuuttoman suuriksi maksaa.” Lainaus uusi Suomi sivustolta.

    Jos metsätuotto tai pääoma ei riitä vakuutusmaksuihin niin kaiken järjen mukaan siellä ei ole mitään mitä tarvitsisi vakuuttaa.

    Visakallo Visakallo

    Haba: ”Jos metsätuotto tai pääoma ei riitä vakuutusmaksuihin niin kaiken järjen mukaan siellä ei ole mitään mitä tarvitsisi vakuuttaa.”

    Ei se nyt ihan noinkaan aina ole. Pinta-alaa nopeasti ja voimakkasti kasvattaneella puuntuottajalla saattaa olla paljonkin vakuutettavaa, mutta maksuvalmius heikko.

    Puuki

    Metsävakuutukset on olemassa mutta niiden hinnat nousseet viime aikoina aika paljon. Suht. matalatuottoiseen puun kasvatukseen on tullut lisää riskiä luonnontuhojen yleistymisen  takia.  Koska puun  arvonlisä on yhteiskunnassa n. 10 kertainen kantohintoihin verrattuna , niin metsävakuutusten lisäämiseen  voisi valtio suhtautua entistä positiivisemmin esim. 2 -kertaisen poistomenettelyn avulla yhteisen edun nimissä.   Tai jokin muu kompensointitapa jotta vakuutusyhtiöt ei ulosmittaisi tukea heti.   (Kuten puun ostajat ulosmittasi v:n -15 uuden pienpuun kemeratuen).      Kotitalousvähennyshän lasketaan suoraan veroista 40% osuutena omavastuun jälkeen työpalkoista.  Sekin nosti heti ostopalvelujen hintaa mutta toimii silti melko hyvin useimmissa tapauksissa ja vähentää pimeää työtä.

    Jalapa

    Kannattamatonta yritystoimintaa ei pidä koskaan tukea. Aina kun jotain tuetaan niin hinta nousee 50-100 prosenttia tuen määrästä. Metsätalouteen pitää suhteutua kuten pörssisijoittamiseen, älä laita rahaa enempää kiinni kuin sinulla on varaa hävitä. Ja mikäli vielä ostaa ylihintaisen metsätilan, niin riskit vielä moninkertaistuvat.

    Puuki

    Aika paljon tuetaan kannattamatonta ja varsinkin muutenkin kannattavaa toimintaa tuetaan, ja useimmiten paljon.   Esim. tuulivoimaa tuetaan ja rahat kerätään sähköverossa.  Puun matalalla hinnalla tuetaan metsäteollisuutta. Se tuki johtuu tosin pääosin muusta kuin tuen myöntäjästä. Samaa mieltä siitä että juuri enempää ei kannata sijoittaa kuin voi hävitä ilman konkurssia.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 72)