En osallistunut kaikkien aikojen ensimmäiseen tapaamiseen Pieksämäellä. Se lähti liikkeelle niin, että yksi nimimerkki (musta miäs) kutsui muut kämpälleen. Siitä reissusta oli juttua Metsälehdessä.

Olen ollut järjestävänä osapuolena Ylöjärvellä, jossa tapaaminen yhdistettiin Tampereen metsämessuihin, ja Rautalammilla Korholan kartanossa, jossa tutustuttiin Sahalan kartanon metsiin ja pidettiin mottikisat.

Nyt tänä vuonna Konnevedellä järjestän retken varmaan viimeisen kerran, jotta muutkin pääsevät esittelemään metsiään. Monellakin nimimerkillä on paitsi paljon sanottavaa, myös näytettävää, joten toivon, että hyvä perinne jatkuu voimissaan.

Tässä välissä on ollut tapaaminen Pudasjärvellä, jonka kutsui koolle paikallisessa metsänhoitoyhdistyksessä silloin työskennellyt T.Pihlaja. Ja tutustumiskohteena Osaran aukeat.

Tapaamiset ovat tähän saakka olleet yhdistelmä opastettua retkeilyä ja vapaamuotoista oleskelua. Hyvin on toiminut tämä konsepti.

Olen tarjoutunut jo vuosia sitten täällä toimimaan retkikohteen isännän ominaisuudessa kun vuosi 2020 lähestyy ja ensimmäinen hybridihaavan kasvatuserä saa lähteä kohti jalostusta. tämä puulaji on herättänyt sekä vihastusta että hiukan ehkä kuitenkin myös ihastusta ja hiukan enemmän kiinnostusta. Majoituskapasiteettia valmistuu siihen 2018-2020 paikkeille mennessä aika sopevasti omastakin takaa ja P-Satakunnasta on mahdollisuus saada metsäinsinöörien iso mökkikin vuokralle. Retkeä silloin saisi joku kyllä koordinoida erittäin mielellään ja oman palkkatyörajoitteen vuoksi se on jopa ehkä hiukan enemmänkin tarpeen. Omat esittelykohteeni sijaitsee sekä Harjavallassa että Pohjois-Satakunnan Siikaisten tiluksilla. Välillä on vielä parin hehtaarin sekametsä h-haavikolla höystettynä jossa ajatus on lähinnä ottaa siitä poistettava ylispuusto manutyönä. Sen yhteydessä myös nyt saneerauksessa oleva mökki/ok-talo joka on silloin majoituskunnossa.

Ensimmäinen tapaaminen oli kesällä 2009. Olin aiemmin käynyt chatyhteisön tapaamisessa, jossa niin ikään suurin osa oli ennestään toisilleen tuntemattomia. Kokemukseni oli hyvä. Siksi uskalsin olla täysillä kannattamassa ensimmäistä Metsälehden nettipalstalaisten tapaamista.

Epäilijät luulivat, että kaiken maailman hullut ja sekopäät tulevat sinne. Tai sitten sinne ei tule ketään. Palstalla uhoajat tai epäilijät eivät ole vaivautuneet tai rohjenneet tapaamisiin. Ainakaan yhtään hörhöä ei ole näkynyt! Tapaamisissa on ollut hyvä henki. Kaikenikäistä ja taustaista porukkaa liikenteessä. Ihan tavallisia suomalaisia, sanoisin.

Kun vuosia keskustelee netissä tietyn aihealueen ympärillä, tulee mieleen, että olisi mukava nähdä ja kokea asioita myös kasvotusten. Mikä olisi luonnollisempaa kuin suomalaisessa metsässä ja suomalaisen metsäkulttuurin yhteydessä.

Vaatiihan se rohkeutta antaa nimi/nikki ja sp -osoite, mihin ottaa yhteyttä ensi alkuun. Jotkut eivät halua kertoa nimeänsä sp:sa. Tapaamisessa saattaa sanoa nimensä muttei halua lehteen tai mahdollisiin kuviin kasvoillansa. Luontainen uteliaisuus saa ihmisiä yhteen vaikkei halua ymmärrettävistä syistä saada julkisuutta nikkiä ja keskustelupalstalla kirjoittamista enempää.

Kontakteja on syntynyt, useat myös somen puolelle. Itse olen saanut kontakteja niiltäkin, jotka eivät ole syystä tai toisesta tapaamisiin päässeet. Tapaamisissa tuntuu, ettei nää enää mitään vieraita olekaan, kun on tullut palstalta tutuksi mielipiteet ja sellaiset.

Pieni ohjelmallisuus ok mutta ei liian tukka putkella menemistä, että jää aikaa tutustumiseen ja jutteluun. Teeman/ohjelman määrittelee paikka mihin mennään. Jutut rönsyilevät sitten viimeistään illanistujaisissa. Ei ole tylsää tullut! Aina jää juttu kesken 🙂 Liian kallis osallistua ei pidä olla. Suomi on vaikeakulkuinen maa. Oli tapaaminen missä tahansa, jostain on aina pitkä matka =D
En itse omista metsää. On hyvä tavata metsänomistajia ja perehtyä siten yksityismetsätalouteen.