Keskustelut Tekniikka Nostalgiaa

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 25)
  • Nostalgiaa

    Hankintahakkuut pokasahalla, kirveellä ja hevosella. Onko henkilökohtaista kokemusta tai muistoa. Minulla 1950-luvun lopulta. Isäukolla hakkuupalsta minun koulumatkan varrella. Päivän viimeistä kuormaa hakemassa kerkesin olla. Sitten tukkireessä kotiin. Ja koululäksyt päälle.

  • tamperelainen tamperelainen

    Kokemuksia myös 50-luvun jälkipuoliskoslta.Isä ajoi yhtiöille rahtia hevosella.Olin vänkärinä varsinkin hankalilla palstoilla.
    Hevoselle oli aina heinäpussi,vähän ruisleipää ja loimi.Janoonsa se söi lunta.Aina mukana olevalle pystykorvalle oli voipaperissa pieni pala sianlihaa tms.Köysinippu oli tarpeen tukkien sitomisessa.Oikein isoja yksittäisiä tukkeja pahoista paikoista ”telattiin” pelkällä etureellä.
    Samoin jyrkkkä alamäki jokirannana telalle ajettiin tukit pelkästään etupankolle sidottuna(Mäkeen laipotiin kusiaispesää ja rautakangella irroiteltua maata,sekä leviteltiin pahnoja)
    Muistaakseni hyvissä olosuhteissa (pikkupakkanen,hyvät raiteet,eikä juurikaan ylämäkiä)tuotiin 6-8 keskikokoista tukkia yhdessä kuormassa tienvarteen.
    Joskus peräreki jäi kantoon tai kiveen kiinni ja hevonen ainakin kerran katkaiis aisan hätääntyessään.Usein piti kuorma purkaa,pitkä käteen sopiva kitukasvuisest a kuusesta tehty puukanki oli melkeinpä ykköstyökalu 50 luvulla,.Sillä nostettiin rekeä,isoja tukkeja tai laukaistiin konkeloita..Toinen tärkeä työkalu oli kahden käden tukkisakset sekä terävä kirves

    pihkatappi pihkatappi

    On ukoilla kokemusta, isä on kertonut vastaavia juttuja.

    Omakohtaisia kokemuksia on kirveen käyttämisestä 70 luvulla karsimiseen hankintahakkuulla. Sekin johtui siitä että ei vielä uskallettu keskenkasvuiselle moottorisahaa antaa. Vinssiä juostiin puitten päihin ja isä vinssasi pikku valmetin perään liitetyllä vinssillä. Luntahan silloin oli aina.

    oksapuu

    Heh…

    Nöösipoikana isäukko löi sinisen Homeliten käteen ja näytti että
    tuosta.
    Oli kyllä jytky saha ja vieläkin tallessa…

    Jätkä pätkät

    Kumpikaan kokemus ei ole vanhana läheskään saman veroinen, kuin silloin alkuaikoina.
    Minä pääsin harjoittelemaan ihan oikean naisen kanssa, mutta tuo juopottelu ei oikein pysynyt hallinnassa.
    Pokasahalla olen sahannut yhden päivän metsässä, kun Partneri alkoi oikuttelemaan. Se riitti minulle ja hankinta oli seuraavaksi päiväksi upouusi Homelite.
    Tukinajossa hevosella, aika rankkaa hommaa, kun oli lyhyt matka.
    Velpojalla olin apuhommissa, kun teimme kesäaikaan kuitua, joka kuorittiin puolipuhtaaksi. Velmies teki ja minä kuorin. Palkkaa sain silloin 5 mk / pv, kotona olisin joutunut kaivamaan lapiolla ojaa ilmaiseksi.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Onhan tuota tullut noillakin vehkeilla työskenneltyä. Palkkasavotalla en ole ollut, ellei sitä lasketa kun olin velpojalla lomapäivisin kaverina kun hän oli Vapolla halkojen ajossa hevosella.
    Kaikkein hankalinta oli puun kaato poka (kaari) sahalla. Ei tahtonut mennä suoraan, niinpä kaadoimme isäukon kanssa vähänkään suuremmat puut justeerilla. Myöhemmin käytettiin sitten naapurin moottorisamiestä apuna kaatelemassa, karsinta kirveellä. Katkonta pokasahalla oli tukillakin jo ihan helppo homma.
    Ajo hevosella, tuo kitukuusesta tehty kanki tuli kyllä tutuksi, ssinä hommassa. Meillä oli avulias hevonen, joka kantoon ajaessa ymmärsi kyllä mistä on kysymys kun suittet pantiin selkään poikittaen ja mentiin kangen kanssa kuorman sivulle. Kun vähänkin vain sai nostettua, niin kyllä Raiku poika sen nykäisi irti juuri oikealla hetkellä.
    Tuo kanki oli tarpeen muutenkin tukin ajossa. Isä-ukko oli selkävaivainen, mutta kun minä olin kankea panemassa aina oikeaan väliin niin paljon vähemmällä nostelulla puu tuli rekeen ja erityisesti reestä telaan. Myöhemmin sitten teimme hommaa toisinpäin, kun minusta alkoi olla nostajaksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    65 ostin sitten moottorisahan, oli oikein ”kevytsaha” tyhjäpaino 6,7 kg, Homelite XL. Silti karsinta tehtiin kirveellä, sen ajan ketjut ei kestäneet karsinnassa. Mutenkin sai olla aina joskus kannon päässä niittailelemassa terää kuntoon.
    Ajo edelleen hevosella.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    tamperelainen tamperelainen

    Noissa hankintahakkuissa olin isäni mukana 50-60-lukujen taitteessa.

    Hakkuut aloitettiin usein marraskuussa,kun maa oli jäätynyt.Lunta toivottiin pieni huntu,silloin varsinkin koivu ja männyn latvapää liikkui hyvin,kuusi oli aina vähän vastahakoinen liikuteltava,

    .Oksisat tippuva lumi tuli usein niskaan.Päähinennä oli yleisesti karvalakki.Housut olivat sarkaa,eivät kovin helpolla kastuneet ja olivat lämpimät.Jalkineena lämpöisemmilla keleillä nokialainen,kovilla pakkasilla huopikas.Suojakelillä käytettiin kädessä Nokian kumikintaita ja pakkaskelilla nahkakintaita,joissa oli kylmemmillä ilmoilla kudottu tumppu sisällä,oli myös turkiskintaita käytössä.

    Jos lunta oli paljon ,niin tyven ympärilta poistettiin lumi lapiolla.Kaatokolo hakattiin kirveellä.Meillä oli kahdenlaisia kirveitä.Massapöllit karsittiin lyhyellä,terävällä kirveellä.Massapuun karsinta oli täysin pinnanmyötäistä,mitään mutkia ei sallittu.Isompi pitkävartinen,terävä metsäkirves oli tukkipuun karsintaan.Oksaisten kuusitukkien karsinta oli raakaa työtä,siinä kirves paukkui,äänet kuului talvisina pakkaspäivinä pitkälle.Kahden käden sakset oli tukille,mitään kuitupuusaksia en muista nähneeni.Massapuu otettiin vain käsiin ja heitettiin kuormaan,tosin meillä oli pokara,mutta sitä käytettiin vain reestä pinoon telatessa.

    Puun kaato oli hakkuiden ongelmallisin toimenpide.Kaarisahalla kaato onnistui,mutta terässä piti olla kunnolla haritusta ja hyvin teroitettu ja tasattu.Sahaus meni helposti vinoon tai terä jumiutui .Välistä oli setämiehelta lainassa justeeri(kutsuttiin peuraksi?) tai sininen Solo Rex.Kaatoapuna oli puukiiloja ja yhtenä talvena oli uittokeksi,jolla oli yllättävä hyvä työntää puuta lähes 4m korkeudesta.Mitään kaatovänkäreita ei silloin ollut käytössä ainakaan meillä

    Jätkä pätkät

    Kaatovänkärit tulivat uutuutena n. -67, jolloin Metsähallitus tilasi niitä Fiskarsilta ja möi omakustannushintaan metsureille.
    Se ensimmäinen malli oli tehokas ja monikäyttöinen peli.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Tietääkö joku tasantarkasti mistä ”kymppi” nimitys tulee? Yksi selitys on minkä olen nähnyt niin englannin pääministeristä on sanottu Mr. 10. Se asuu Downingstreet 10:ssä. Mutta oliko suomalaista selitystä sille?

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Meilläpäin Justeerin nimenä oli planteri. nimenomaan sen kahden miehen version. Ei tainnut sitä yhdenmiehen versiota olla juurikaan käytösä ainakaan perinteisesti, kyllä minäkin kuulin siitä 50-luvulla, mutta en nyt ainakaan muista ketään kellä olisin tiennyt sellaisen olevan.
    Tuo planteri nimitys tulee ilmeisesti ruotsin tai sitten englannin kielestä, jonkun mutkan kautta.

    Muistan kyllä kun puhuttiin aina siitä miten ovela pitää olla kun kaataa leimaamattoman puun, joku nimikin sillä oli. Vaikka itse en koskaan ollut palkkasavotassa, niin isä oli ollut nuorempana ja veljet olivat kun olin poikanen ja kylällä vähintäänkin kaksi kolmasosaa miehistä oli kausitöissä metsässä. Joten puheita olen paljonkin kuunnellut.

    Sen muistan hyvin että hevosajo oli kuitenkin paljon parempaa hanketta kuin miestyö, vaikka oli jo moottorisahakin käytössä. Kylällä oli pari mökin miestä jotka olivat kovia metsätyömiehiä ja sitten hankkivat hevosen, molemmat tykkäsivät että oli iso parannus ansioihin, vaikka hevonenkin vaati toki kauransa yms. Hevosajo loppui sitten 70-luvun alussa ihan kerrasta poikki systeemillä. 70/71 talvella ajettiin vielä melkoisesti, mutta koti kylällä, sattui vielä pari kuolemantapaustakin juuri silloin, niin ei ollut edes ajomiehiä, mutta eipä tainnut olla tarjolla enää ajojakaan.

    Terveisin Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 25)