-50luvulla alkukesät oli lämpimiä.Kesäkuun alussa,ennen juhannusta olimme yöt metsässä.Veli sahasi kuusikon ensiharvennusta sirnikalla . Minä ja naapurinpoika kuorittiin 2m pöllit ja laitettiin ristikolle kuoritut puut.
Pomo kävi pöllit lukemassa ja lukumäärän mukaan maksoi tilin.jos
oli liikaa lahoa,kirjoitti pöllin päähän”raakki” eikä siitä maksettu.Paksummasta pöllistä sai tuplamaksun.
Talvella joku ajeli puut hevosella eikä” raakki” merkkejä enään näkynyt.
Kaikki meni samaan pinoon.

Muistelen joskus, kun kuusikymmentä-luvun alkupuoliskolla oli ihmeellinen lumitalvi, kun paukaisi sellaiset hankikelit, että hevosta ei kantanut, mutta jalat aukesi, jos sai hevosen ajettua hankeen.
Miehet lapioivat hevoselle tiet, mutta avohakkuualueella ei sekään ollut mahdollista. Firma toi savottaan erillisvinssin, jossa Benhardin moottori pyöritti kahta eri vinssiä, joista toisessa oli ohut n. 5 millinen vaijeri, jolla vedätettiin varsinainen juontovaijeri jopa kolmensadan metrin päähän. Kolmihaaraiset sakset tukkiin kiinni ja veto päälle.
Homma oli melko leppoisaa, kun päästiin juonesta kiinni. Kevätaurinko paisteli mukavasti, eikä ollut kiire, kun kone määräsi tahdin.

Paljon on sodanlälkeinen Suomi työtä tarjonnut kun on sotakorvauksia alettu maksamaan. Minulle ei metsänkaatotyöt tulleet tutuksi, mutta nostalgiasia juttuja metsästä olen kuullut kerrottuna jo ammatinkin puolesta.

80.tä luvun alussa ollessani jo firman töissä sain tutustua sodanjälkeisen metsätyön eri vaiheisiin Rovaniemen metsäopiston kirjastossa, jonne talonmies meitä innosti tulemaan, koska epäili meillä olevan siellä pitkät illat ollessamme siellä viikon kurssilla.

Metsähallitus oli palkannut elokuvaryhmän kuvaamaan savotan eri vaiheita vuoden kierron mukaan, siinä tuli tutuksi kämppäeläma, leimikon suunnittelun erivaiheet, miestyöt, hevosajurit ja teräpään pomojen työt. Elokuvan aiheet kuljetteli puut luovutuspaikoille asti.

Tämä oli hyvää lähihistoriaa vielä nuorelle metsämiehen alulle

Kouluvuosilta jäi mieleen Isän hankintasavotta, joka oli edennyt ajovaiheeseen metsästä aseman laaniin. Olin seuraillut järveltä milloin hevonen ja puukuorma on menossa asemalle, lähdin sitten vastaan kelkan kanssa, kuten aiemminkin.

Hämärä muuttui jo pimeäksi kun kuulin Ruskon hirnahdukset, oli huomannut minut. Kelkka vaan kiinni rekeen ja kyselemään, että teitte pitkän päivän tänään, Isän vastauksesta sain selville, että oli onnistanut tänään hyvin ja siirretty ylimääräinenkin kuorma.

Silloin rohkaisin mieleni ja kyselin, että ostetaanko se mopo tänä keväänä minulle, josta oli ollut jo vähän puhettakin, jolla voisin harjotella ajamista. Eipä kuulunut vastausta, oli riisuttu hevonen ja varusteet siirretty kuivumaan, siinä se lupaus sitten tuli,” OLI OLLUT ONNISTUNUT PÄIVÄ METSÄSSÄ ISÄLLÄ JA RUSKOLLA”

Olisko se edestakaisin nytkyttävä saha ollut jo write tai sinne päin. Ainakin se meni suomalaisen suussa raitiksi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

/Palvelut/Profiili/?userId=491
RE: Nostalgiaa
Mulla oli eka sahana El-raket super,1964 ostin hieman käytettynä.
Lähetetty: 3 h, 2 min sitten
Lähettäjä: e-h ”
– Tuo Raket oli jo silloin Jonsered, jonka merkin päälle maahantuoja liimasi oman tarransa.
Samaa peliä se koitti myös silloin, kun edustus vaihtui Stihliin. Aluksi sahoja kaupiteltiin Stihl – Raket merkillä.