Historiaa -lehdessä 13/2012 näkyy olleen juttu ”Moottorisaha – 100 vuotta pärinää metsissä”.
Siinä oli kuva ja esittely sahojen kunkusta Disston G-10 (44 kg). 2 sylinteriä 245 kuutiota, kaksi miestä tarvittiin. Oli vuodesta 1942 Yhdysvaltain armeijan käyttämä ja myöhemmin suosittu myös Euroopassa.
Kertovat myös, että naisille tarkoitettu, kevyempi saha tuli jo 1945 ja se painoi vain 26 kiloa. Tekijä oli Danarm ja saha ensimmäinen eurooppalainen yhden naisen moottorisaha.
hemputtajalle: Kylläpä kyllä. Naisiakin on siis muistettu jo varhain.
Metsuri motokuskin videopätkässä kuorittiin puita. Näkyi olleen eräänlainen tellinki apuna. Onko sen nimi parkkuupukki? Luulisin, että Leevi Sytky ainakin tietää..?
Kuorimapukkihan se on. Muistan hyvin kun isä teki mulle koivusavotalla sellaisen ”poikasten pukin”. Nolotti, mutta sain myöhemmin ihan oikean. Joku lähti savotalta, eikä vienyt pukkiaan mukana, joten se otettiin käyttöön.
#### Kuorimapukkihan se on. Muistan hyvin kun isä teki mulle koivusavotalla sellaisen ”poikasten pukin”. Nolotti, mutta sain myöhemmin ihan oikean. Joku lähti savotalta, eikä vienyt pukkiaan mukana, joten se otettiin käyttöön.
Lähetetty: 17 min sitten
Lähettäjä: Leevi Sytky ###
Kyllä se parkkuupukkikin kelpaa.
Ja nostalgiaa onpi se, että siinä parkkuupukilla oppi äkkiä miksi karsinta piti olla pinnanmyötäinen ja kunnolla pinnanmyötäinen.
Kaik muu oli tuttua juttua, lopussa esiintyvä ”lampaitten kotiin kutsuja” tuntematonta. Reilu 100 kilometriä itään Cross Lake citystä ei tainnut olla markkinoita kyseiselle merkille.
Enempi oli Valluja ja Massikoita.
Mittakeppi kyllä’ oli sutaisemalla tehty. Hevosmiehen karvalakki ei kylläkään ollut perinteistä mallia.
Hevosmiehillä ja jätkillä oli karvalakit joita he siirsivät vuoron perään korvalliselta toiselle.
Tuo kuorimapukki oli käytössä vielä 80-luvulla polttopuun aisauksessa, ja löytyypä moinen halkorantteelta nykyäänkin.
Kovin tuli tutuksi parkkauspukki silloin nuoruudessa. Viimeinen varsinainen lyhytaikainen savotta oli opiskeluaikana -50 luvun lopulla. Kesähelteellä lähtö metsään oli iltasella, sillä täällä yöttömän yön maassa oli sillloin valoa ja ilmakin oli raikkaanpaa kuin päiväsaikaan.
Moottorisahalla katkottuja kaksimetrisiä kuusia pienehköistä, kahden, kolmen leikon puista naapurin metsässä. Ensin piti katsoa pukille keskeinen paikka ja ristikolle pohjapuut viereen. Sitten pöllistä kirveellä enimmät oksat pois, että sai nostettua pukille. Pienet ja vähän paksummatkin oksat katkesivat koloraudalla sitten siinä parkatessa. Ja saattoihan sillä koloraudallakin lyödä oksan pois, jos ei nykäisemällä lähtenyt. Kirvestä ei kannattanut välillä käteen ottaa, siilä siinähän olisi mennyt enemmän aikaa..Pukilla olevasta pöllistä kuorittiin ensin yläpää vähän yli puoleen, sitten nopea kääntyminen ja alapäästä samoin kuorinta. Sitten nopea pöllin pyöräytys ja alapään kuorinta. Jälleen nopea käännös ja yläpään kuorinta, kolorauta kiinni pukin yläpäähän ja kuorittu puu pohjapuiden päälle. Kirves käteen ja seuraavan parkattavan kimppuun. Kun satakunta pölliä oli ristikolla oli pieni tauko. Siis kolme taukoa yön aikana. Velimies keitteli teetä ja pullotti sitä jäähtyneenä ja teeruohot nieltiin mukana! Se onkin sellainen juoma, että siinä saapas heilahtaa. Kokeilkaapa mottikisailijat!!!
Kun yön aikana oli saanut 400 kpl joskus vähän enemmänkin ristikoille alkoikin jo aurinko lämmittää ja paarmat heräillä. Oli aika saapastella loppuverryttelynä pari kilometriä kotiin pesulle, syömään ja nukkumaan.
Kaveri teki vanhanaikaisella tavalla, karsi ensin tarkoin ja heitteli kasaan. Ei pärjännyt.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.