Keskustelut Luonto Ojavastaisuus on järjetöntä metsänhoidossa

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 166)
  • Ojavastaisuus on järjetöntä metsänhoidossa

    Maata viljelevä ihmiskunta on aina tiennyt, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään.
    Nyt äkkiä meillä onkin metsäneuvontaan  tullut muotiin ”uusi viisaus”, että märät maat voi jättää ojattomiksi ja ojat perkaamatta, ilman että se vaikuttaa puuston kasvuun. Tämähän on järjetöntä eikä pidä paikkaansa.
    Mihin on unohdettu 100 vuoden suometsätieteen tutkimus?
    Miksi emme käytä silmiämme ja näe, että märät maat vain eivät kasva ja hyvin ojitettuna kosteat notkot ja tuoreet maat kasvavat valtavasti puuta?
    Nyt metsiemma kasvu taantuu, koska umeepn kasvavia ojia on jo miljoonia kilometrejä ja pohjavedet ovat edeleen nousussa.
    Vaikka puut haihduttavatkin ojattoman maan pintakerroksesta vettä kasvukautena, ne eivät tee sitä syksy- kevät välillä, jolloin maan herkkä ja typpeä sitova pieneliöstö tuhoutuu tai vaurioituu pohjaveden sisässä.
    Märässä maassa juuret myös kasvavat aivan maan pintaan, jolloin ne saavat vähemmän ravinteita ja kuivuvat helposti kuivuusjaksoissa. Myös tuulenkaatoja tulee paljon herkemmin ja siitä aiheutuvia hyönteistuhoja.

     

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Turpeen paksuus alle 30 senttiä ja suokasvit puuttuvat niin on jo aika kivennäismaan kaltaiset olot.

    Tomperi

    Siinähän siten taas kikkaillaan lasketaanko se viimeisin ja vanhin turvekerros suoilmapäästöihin vai kivennäismaan hiilivarastoksi…. jos turve kasvaa nin millin vuodessa niin  montako milliä se otollisissa olosuhteissa lahoaa, siirtyy hiilidioksina ilmaan…

    Metsuri motokuski

    Vanhassa fsc:ssä oli tuo suon määritelmä että jos turvekerroksen vahvuus on tuo 30 cm niin luettiin suoksi. Nykyään tuo senttimäärä on poistunut ja kasvilajit määräävät luokituksen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Turvekangasmetsä tuottaa kariketta puista ja pintakasvillisuudesta; maaperän hiilivarasto saa niissä siis myös lisäystä joka vuosi, ei pelkästään vähennystä.

    Turpeen hajoamisen päästöjä voi tsiikailla Suoseuran sivuilta.

    ”Määritelmästä riippuen Suomessa arvioidaan olevan soita (tai turvemaita) noin 5 miljoonasta hehtaarista aina yli 9-10 miljoonaan hehtaariin. Alempi arvio on käsittää vain ns. geologiset suot, eli suot missä turvekerros on riittävän paksu, ja ylin arvio käsittää kaikki turvetta muodostavat kasviyhdyskunnat riippumatta turvekerroksen paksuudesta (tätä voisi kutsua vaikkapa biologiseksi suoksi). Näin ollen määritelmästä riippuen Suomen maapinta-alasta suota on 15 %:ta lähes 30 %.”

    https://kuudessukupuutto.net/2017/09/25/suomaan-katoavat-suot/

    Kurki

    Suomen ojitetuista soista ovat jo matala turpeisimmat 1 milj.ha siirtyneet kivennäismaan luokkaan, kun turvekerros niistä on hävinnyt. CO2-päästö turvekankailla kertoo ravinteiden vapautumisesta puiden ja maanpinnan kasvien käyttöön ja samalla turvekerroksen hitaasti häviämisestä tuhkaksi.

    Jos turvekerros kasvaa turvekankaalla se veisi ravinteita metsiltä ja muulta kasvustolta ja pohjaveden olisi oltava silloin korkealla, että rahkasammal kasvaisi, joka sekin haittaisi puiden kasvua ja johtaisi ennen pitkää suon ennallistumiseen.

    Metsälehden kolumnissa metsätutkija kertoi Muhoksella tehdyistä suo-ojitusten koealoista, joissa tiheä ojitus antoi männyn taimille parhaan pituuskasvun lannoitettuihin aloihinkin nähden. Selitys oli, että kuivuva suonpinta vapautti ravinteita. Silloin tietenkin suon CO2-maapäästö on myös suuri.

    Turvemaiden läpi kulkevien luontaisten purojen rannat ovat hyvin metsää kasvavia korpia ja pitävät rantatöyräiden korkeuden muuttumattomana muutaman kymmenen metrin levydeltä ojan molemmin puolin eli  CO2-päästöjen on tällöin oltava nolla, vaikka kesäaikaan vedenpinta voi olla 1..2 m rantoja alempana. Ravinteet puiden ja maapohjan kasvillisuuteen tulevat kevättulvista, kun puro kulkee yläjuoksun kivennäismailla, joista irtoaa kivennäismaiden ravinteita.

    Tätä 0-mallia CO2-päästöjen suhteen ei voine soveltaa erillillään olevan suon ojitukseen vai voiko?

     

    puutuomas

    Käsittääkseni varastetuilla Suomen alueilla, nykyisen itärajan takana, tämä metsäojitus into on loistanut poissaolollaan eli vesistöjen kunto takuulla vähempi humuspitoisempi kuin täällä. Onkohan kukaan vertaillut/tutkinut asiaa silloin kun raja oli vielä auki? Jos tästä suuresta kansallisesta murheesta yritän löytää edes yhden hyvän puolen niin kenties se on tämä että luonnonvesistöjä ei ole itäkarjalassa juurikaan metsäojituksilla sotkettu.

    Kurki

    Karjalassa ovat sitten kaikilta soilta valtavat metaanipäästöt.

    Luonnon soiden suuret metaanipäästöt poistuvat lähes kokonaan ojituksella, mutta niitä kuitenkin on mitattu ojitetuilta metsämailta yhdessä typpioksiduulin N2O kanssa viime vuosina +2,5 Mt-ekv verran vuodessa.

    Katso linkki sivu 45/taulukko 1.7.

    https://www.stat.fi/media/uploads/tup/khkinv/yymp_kahup_1990-2020_2021_23462_net.pdf

    Luken mukaan nykyinen tapa laskea maaperän metaani (CH4)-päästöjä ei vastaa Suomen olosuhteita.

    Nykyinen metsäojitettujen soiden metaanipäästöarvio perustuu Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) päästökertoimeen. Se kuitenkin kuvaa Suomen oloja huonosti, sillä 11 tutkimusalueesta vain kaksi sijaitsee Suomessa.

    Sammaloituneista ojista metaanipäästöt ovatkin huomattavasti pienemmät eli 0,4 Mtn-ekv kuin on arvioitu.

    Eli laskevat tuota Metsämaan (CH4+N20)-päästöä  tasolle  +2,0 Mt-ekv.

    Huomattava päästöjen väheneminen laskettaessa Metsämaan hiilinielua.

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/ade3fee4-2005-4081-910e-5e01d3708f72

    puutuomas

    Nykyisinhän tällä hiilinielu ja ilmasto dramatisoinnilla voidaan perustella vaikka minkälaisia aivottomuuksia, näköjään myös vesistöjen pilaaminen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Korpi voinee olla matala päästöiltään jos turvekerros on ohut. Jos puron reunalla on kuiviltaan metri turvetta on vaikea kuvitella syytä miksi se ei hajoaisi, ellei sitten karikkeen tuotanto korvaa hajoamisen?

    Itärajan takaisista vesistöistä minulla ei ole tiedossa tutkimusta. Meidän suomalaisten aikoinaan omalla alueellamme (luovutetut) tekemiä suo-ojituksia on päästy katsomaan ja itsekin olin kerran sellaisella retkellä Kannaksella.

    Visakallo Visakallo

    Venäjän Karjalan tilannetta en tiedä, mutta Neuvosto-Virossa  ojitettiin metsiä samaan tapaan kuin meilläkin. Monesti maatalousmaiden ojitus kytkeytyi metsien ojituksiin, jotta vedet saatiin johdettua pois. Rahat näihin hankkeisiin käytiin lobbaamassa Moskovasta, ja sen jälkeen alkoivat eskavaattorit hommiin. Ojat kaivettiin todella syviksi!

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 166)