Keskustelut Metsänhoito Ojitussuunnan merkitys

Esillä 8 vastausta, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
  • Ojitussuunnan merkitys

    Merkitty: 

    Kävin kelkkailemassa yhden ojikon ja totesin ”puoleksi onnistuneeksi”, eli ojien kohdalla parinkymmenen metrin siivu hyvin kasvavaa ja välit jänkämäntyä siellätäällä. Maasto viettää tasaisesti 250m matkalla viitisen metriä eli laskua on kohtalaisesti. Ojat on aikanaan kaivettu suoraan alamäkeen. Tulikin mieleen että pitäiskö ojat kaivaa tällä tavalla suoraan alamäkeen vai viistosti poikkirinteeseen ja veto-oja sitten suoraan alamäkeen? Äkkiseltään vois kuvitella ettei vesi sarkojen keskeltä halua mennä näihin pystysuuntaisiin ojiin, kun kaatoa ei ojaan päin ole ja penkat on kahta puolta ojaa.

    Ottakaapa kartat kouraan ja tutkikaa omia ”puoliksi onnistuneita”/ojituksia ja kommentoikaa että onko ajatuksessa mitään järkeä..

  • Jätkä

    Nuo vanhat ojitukset on kyllä aina tehty tuolla tavalla. Niissä ei ole mitään järkeä, eikä juuri tehoakaan.

    Huippuna on sitten nämä täydennysojitukset, joissa sarka halkaistaan, eli sama tyhmyys jatkuu.

    Peltojen ojituksissa tuokin toimi, kun ensin oli poikittainen niskaoja ja sitten sarka oli keskeltä korkeampi kuin reunalta.

    Metsäkeskuksen ojitusexpertit eivät suostu mitenkään muuttamaan vanhaa virheellistä kaavaa, vaan jääräpäisesti pistetään ojat veden juoksusuuntaan, vaikka sen näkee vanhoista ojituksista, että ojat ovat auttaneet vain viisi metriä puolelleen.

    Kouluttajilla on samat virheelliset harhaluulot, eli ei valoa tunnelin päässä.

    Matti-x

    Ajatuksissa kävi että kunnostusojitus tehtäis viistosti poikkirinteeseen mutta kulkeminen menee kyllä melko hankalaksi ja sarat erikoisen mallisiksi.

    Puuki

    Jo 80-luvulla kun tehtiin kunnostusojituksia me ainakin  vaa’ittiin suot epäselvissä tapauksissa eikä niitä alarinteeseen tehty suoraan laskusuunnan mukaan . Turha tehdä uudestaan saman suuntaisiksi. Ennen vaikka harvemmalla välillä viistoon on parempi ratkaisu.

    sitolkka

    Viisi metriä 250:n matkallahan on jo hurja lasku. Muutamasta kohtaa sarat poikki ni selviää parilla ojan pätkällä. Vanhatkin varmasti vielä jollain lailla vetää kun pääsevät välillä aina tyhjenee.

     

    Jätkä

    Täydennysojitustarpeessa olevalla suolla on yleensä vanhat ojat melkolailla pieniksi painuneet ja samalla on ojien vieressä yleensä jo harvennustarvetta. Niinpä olisi harvennus ja ojalinjojen avaaminen useinkin ajankohtaisia. Nykyisillä kahdeksanpyöräisillä koneilla vanhan – pienen ojan ylittäminen vaurioita tuottamatta on jo aikalailla helppo nakki ja etupäässähän ajo tehtäisiin ojalinjoja pitkin. Vanhat oja jätettäisiin pintaojiksi, jotka kuitenkin maatuvat vuosien saatossa.

    Puunkorjuukalusto on jo nyt kehittynyt niin paljon, että pehmeille maille soveltuvat koneet pystyvät ylittämään melko tuoreenkin ojan sitä vahingoittamatta.

    Korpituvan Taneli

    Tässä on vinha perä tässä asiassa. Nimenomaan silloin kun kaatoa maastosta löytyy, niin sopivasti viistoonhan ne ojat todella pitäisi vetää.

    meillä täällä Pohjanmaalla vain on yleensä ojitettaessa katsottava ensisijaisesti sitä että se vesi saadaan palstalta pois. Kun kaatoa on oikein vähän niin ei juuri viistosuuntaisia ojia pysty käyttämään.

    Minulla on toistakymmentä hehtaaria yhtenäistä suoaluetta, jota jo hiukan yritettiin 50-luvulla ojittaa. Ensimmäinen kokonaisvaltainen ojitus tehtiin kuitenkin auraojina 60-luvulla. Ojat tehtiin saran suuntaisina ja niistä tuli sopivasti viistoja viettosuuntaan nähden. Vuosien mittaan suo laski ja ojat lakkasivat vetämästä. 80-luvun ojituksessa en saanut suunnittelijaa vakuuttuneeksi ojitussuunnan vaihtamisesta. No, ojitus jäi hiukan rammaksi, mutta pelasi joten kuten. 2000-luvun ojituksessa sitten käännettiin ja nyt vetää kunnolla

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Taneli. Kyllä niitä on koitettu täälläkin puhua ympäri, noita ojitus-suunnittelijoita, huonolla menestyksellä.

    Jossain vaiheessa ojankaivuu oli niin halpaa, että olisi ollut viisaampaa teettää ihan omilla kustannuksilla koko homma.

    Korpituvan Taneli

    No, tämän 2000-luvun ojasuunnittelijan kanssa oli kyllä hyvä luottosuhde. Minulla oli pienempi kunnostusojitus toisella palstalla, joka ei oikein taipunut kemera kuvioihin, jouduin sen tekemään suoralla omalla rahoituksella. Otin kuitenkin Otsolta lainaan tämän suunnittelijan ja olen kyllä sitä mieltä että hänen työstään kannatti maksaa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 8 vastausta, 1 - 8 (kaikkiaan 8)