Pari viikkoa sitten törmäsin melkoiseen ”ongenvapaan”, kun rehevällä alueella kovujen ja kuusien seassa kasvoi erikoinen puu. En edes huomannut sen olevan pihlaja. Oli niin suuri. Kaadoin sen hämäränä paivänä koivuna, joissa ei ole tuohta, vaan muistuttaa pinta juuri isoa pihlajaa. Vasta kaadettua ja katkottua tyvestä 4- ja 3,5 -metriset oksattomat tukit, kun runko haarautui. Silloin vasta vilkaisin latvaan. Se olikin pihlajan haarainen latva.

Tyvitukit mittailin olevan noin 0,5 mottia yhteensä. Pikkutukkeja en mitannut. Ehkä ne olivat luokkaa 0,1 mottia. Pihlaja oli terve. Kyllä tuli komeaa ”tuppeensahattua” lankkua. Nyt ne ovat kuivumassa painojen alla ladossa. Kyllä niistä sahurinkin mielestä saisi monta kenkälusikkaa- Aika näyttää, mitä niistä tulee.

Syrin Tapsa