Kalapien teko on turhan työlästä hankkia rahaa. Kun puuta voi myydä 5m pitkänä kuituna. Miksi nähdä niin paljon vaivaa. Tai kun sijoittaa 15k € Forttumin osakkeisiin osingoilla maksaa talon lämmityksen suoralla sähköllä.

Heti / välittömästi, kun omien puiden kaato – karsinta ja ajo klapikoneelle ja klapien käsittely tulee minulle vastenmieliseksi, lopetan sen puuhan ja alan lämmittää sähköllä.

Minusta ei kuitenkaan löydy sellaista geeniä, joka vetäisi tossunkulutukseen, en ryyppää, polta tupakkaa, enkä enää viitsi edes käydä tanssimassa. Siellä tulee paha mieli, kun nuoruusajan ihastukset ja jopa tyttöystävät istuvat tuoleissaan ja kaikki ovat leskiä. Oli hyvä, että ei natsannut silloin, koska siellä se minunkin leskeni istuskelisi.

Olen siinä mielessä samanlainen kuin Jeessi, että en välttele tarttumasta asialliseen työhön ja jopa ihan tosissani.

Siksi oikeastaan ihmettelen, kun Jeessi ei ole satsannut edes rakoliiteriin tai pariin. Saisi kehveli edes joskus polttaa kuivia puita.

Ei avioliitto sinällään, vaan ne lapsuusajan tyttöystävät kulkevat leskinä melkein jokainen. Oolen toistaiseksi välttynyt kuolemiselta, mutta kun vaihtaa eukkoa muutaman vuoden välein, niin pysyy ukko ja suhde terävässä kunnossa.

Halkojen teko onkin miesten puuhaa. Viime kesänä tein ylisuurista pihakoivuista halkoja. Pöllit olivat niin suuria, että piti oikein pieniä puolikkaita 6 – 8 :n osaan. Pöllit piti vetää traktorin perässä lanssille ja sitten kauhalla nostaa halkomakoneen päälle.

Oikeasti niiden pöllien paikka olisi ollut koivukuitupinossa, mutta periaatteessa en vielä myy puitani. Halkoina ehkä – tai sitten annan jollekin.

Harjavallassa ois lahjoitukselle sopiva kohde. Siellä tarvaan kuivempaa sytepuuta. Perille varmaankin löytää kun seuraa mistä synkkä savupilvi nousee.