Sehän tässä kovasti ihmetyttääkin, kun selkeästi on nähtävissä Osaran ja kumppaneiden olleen oikeassa, metsälakia taas viedään jatkuvan kasvatuksen harhan suuntaan.
Kannattaa käydä ihan paikan päällä tutustumassa aiheeseen, kuten palstalaisten syysretkellä 2012 mukana olleet hyvin tietävät.
Vielä kerran kiitos tapahtuman isännälle t pihlajalle ja osaran aukeiden esitelijälle metsähallituksen jorma kouvalle.
Se pauhke Osaran aukeista johtui paljolti siitä, osittain tahallisesta, väärinymmärryksestä, että hakatut metsät olisivat olleet jotain kirveen koskemattomia ikimetsiä.
Juuri Antonin mainitsemalla 2012 kesäretkellä minullekkin vasta selvisi, että kyse olikin moneen kertaan kolutuista harsinnan jätemetsistä.
Hakkuutulos oli monesti hyvinkin vaatimaton. Siihen vaikutti osiltaan se että koivulla ei ollut arvoa ollenkaan siihen aikaan. Jos hakkuita näin jälestäpäin haluaa arvostella, niin juuri tuo koivun haaskaus oli tavallaan virhe. Muutamia vuosia myöhemmin Sulfaatti-menetelmän myötä sellutehtaille alkoi kelvata koivu (ja Mänty).
Jotkut irvivät niistä korkeammalla vaaroilla olevista alueista, joissa metsänkasvu on huonoa. Mänty ei menesty tykkylumen takia ja kuuselle paikat ovat liian karuja. Mutta eiväthän ne ongelmat ole hakkuusta johtuvia. Niiltäkin alueilta hakattiin silloin se kuiva kuusikko, joka oli kasvanut hitaasti. Nykyinen kuusikko kasvaa yhtä hitaasti.
Kertoihan siellä retkellä, auraustyömaalla käynyt, lehtimies, omahyväisesti myhäillen, että teille on näytetty vain ne parhaat paikat. Mutta sitten Hymy hyytyi kun olisi pitänyt lähteä näyttämään paikkaa. Hänellä oli vain tarjota niitä vaarojen rinteitten kituisia kuusikoita. Niitähän osarakaan ei saanut virkistymään.
Parhaillaanhan se oli sitä, että nyt ensiharvennuksessa oli saatu enemmän puuta kuin silloin päätehakkuussa ja kuitenkin pystyssä oli pitkästi toistasataa mottia puuta hehtaarille.
Metsä kasvaa hyvin siellä, missä metsä nyt yleensä kasvaa hyvin eli kangasmailla. Tätä maapohjaa on Osaran metsistä ehkä 20-30 prosenttia. Kannattaa käydä katsomassa läheisessä Syötteen kansallispuistossa, joiden metsien käyttöhistoria kaskeineen ja harsintoineen oli vertailukelpoinen 50-luvulle asti. Entiset harsintametsät kasvaa komeaa tukkia.
Ja täytyy pitää mielessä, että ennen jättimäisiä ojituksia Osaran aukosta oli erilaisia soita ja kitukasvuisia rämeitä jopa valtaosa. Ei sieltä kovin paljoa puuta hehtaaria kohden ollut mahdollista saadaakaan. Maanmuokkausten, istutusten, lannoitusten, ennenaikaisten uudistushakkuiden ja uudelleenistutusten jälkeen on saatu aikaan välttävää kuitupuumetsää myös kankaiden ulkopuolelle, mutta voitollista siitä projektista ei taida saada taiottua kukaan.
Ja sitten on se viimeinen kolmasosa, lähinnä entisiä avosoita, joista miljoonaa poltettua diesel-litraa kohden saadaan kerättyä pari peräkärryllistä maailman kalleinta polttopuuta. Niitä ”metsiä” ei taideta kauheasti esitellä?
#### Ja sitten on se viimeinen kolmasosa, lähinnä entisiä avosoita, joista miljoonaa poltettua diesel-litraa kohden saadaan kerättyä pari peräkärryllistä maailman kalleinta polttopuuta. Niitä ”metsiä” ei taideta kauheasti esitellä?
Lähetetty: 1 h, 21 min sitten
Lähettäjä: Korpikolva ####
Mjaa’ah. Kun nyt noin hyvin tiedät niin kertoo nyt alkuun vaikka mihin tuo tietämäsi perustuu.
Noita Syötteen metsätieojakin hiukan eppäilen, mutta voi johtua pahanilkisestä luonteesta.
Sinänsä tietysti epäreilua tuoda tuhoontuomittuja avosoiden ojituksia keskusteluun, mutta kun nämä suot on laskettu Osaran alkuperäisiin hakkuutuottoihin (niihin alle sadan kuution keskiarvoihin) mukaan, niin kai ne on laskettava rehellisyyden nimissä vastedeskin? Vai kutsutaanko Osaran aukoksi pelkästään rusinoita pullasta?
Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalta löytyy mainio vertailukohta Osaran aukean ja Syötteen kansallispuiston kesken. Tehometsän ja jätemetsän kohtaamisesta syntyy puolen vuosisadan päästä hauska kontrasti:
Kansallispuiston puolella vanhoissa kuusikoissa olematon keskipuusto. Iänikuista kuusikkoa ja puusto kahtapuolen 100 motin hehtaarilla. Tukkia ei 15-25% enempää.
Kyllä Osaran aukeilla samaan 200 vuoden ikään korjataan 10 kertainen tukkisato muusta puusta puhumattakaan.
Se on toinen asia, että vanhat metsät on hienoja.
Sekin on täyttä kökköä, että hakkuut olivta pääosin soilla. Lähestulkoon kaikki oli kivennäismaita ja lisäksi reheviä korpia, Tuon voi jokainen katsoa kartoista, ei tarvitse väitellä.
Virhe oli liian korkeille maille istutettu mänty sekä ylipäätään korkeimmat huipujen ja pohjois rinteiden hakkuut.
Kaikki on tilastoista luettavissa, mistään ei tarvitse väitellä.
Jos puuta mietitään pohjoisessa kasvattaa, maata pitää muokata. Kirjasta saa kuvan, että kokemusten kautta on opittu: mätästys riittää, ei mäntyä kaikkialle…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.