Sauli Valkosen juttu (Anne helenius) on näköjään niin erinomainen, että lukuaika on maksullinen. Sama juttu on ”maksettu”, koska metsälehti tulee kestotilauksena! Olen ns ”äimän käkenä”!
Painava ja kallis hankintahinnaltaan olisi ainakin uusi samanlainen . Pitäisi olla toimivuuden lisäksi suht. edullinen, jotta korjuukulut ei ainakaan nousisi.
Valkosen kirjan heikointa antia oli tämä geneettinen puoli; kyllä valtapuut usein ovat parhaimman geeniperimän puita. Kirjan väite, että valtapuita pienemmät puut olisivat nuorempia kuin valtapuut on hatara osatotuus: kolmimetrinen hyvä närelenkin aineskuusi voi olla 80 -vuotias, ota hyvä suurennuslasi mukaan ja laske lustot, jos et usko.
Lahotutkijoiden tiedettä ja oppejahan halveksitaan lahojen kuusikoiden uudistamisessa viljalti, joten miksi murehtia jatkuvankaan kasvatuksen uskontoa. Välipuut kukkivatkin huonosti tai eivät lainkaan, siemen usein heikkoa ja viallista.
Yhteenveto jatkuvan kasvatuksen metsästä 3. hakkuukierrolta ” Päältä maho, alta laho”, surkeaa on vanhojen laajojen kokemusten unohtaminen ja jk:n ”tutkiminen” väen väkisin, kun Lukessa huutolaisen osaan jääneellä metsäntutkimuksella olisi oikeastikin tärkeitä asioita tutkittavaksi, esimerkiksi sienitaudit ja tuhohyönteiset, joiden perkuuseen meillä on todella osaavaa tutkijakuntaa.
Saksassa ollaankin valmiita maksamaan korjuusta enemmän, jos se tehdään erikoiskoneilla. Siellä ensin tulee virkistyskäyttö, eli metsästys, sitten vasta metsänhoito. Kuuleman mukaan pahimmillaan korjuukustannus 50-70 euroo kuutiolle noissa tapauksissa. Mutta erikoistukeistakin saavat lyhyellä kuljetusmatkalla hyvän hinnan esim. Italiasta.
Suomessa ei näin voi yleistää. Kaikkia metsään liittyviä asioita voi olla: – virkistyskäyttö: matkailu, metsästys, vaihtelu (esim. peltosaarekkeet) – suojelu – talousmetsä. Jk voi olla ns. talousmetsäkin. Aikoinaan ennen näin voimakasta metsäteollisuutta (joka tuli lähinnä sodan jälkeen, jolloin oli pakko valjastaa koko valtio sotakorvausten hoitoon, sama tilanne oli raskaassa metallissa ja vesi-energiassa.)
Niin, ennen otettiin metsästä ensin oma tarve; rakentamiseen itselle, karjalle, varastoille..Sitten mahdollisesti myyntiin. Hirsitalkoot on ollut varsin yleinen naapurin auttaminen koko maassa. Näihin on otettu sopivin puu, johonkin kirkkoon on haalittu koko pitäjän parhaimmat petäjät. Tämä on ollut varsinaista Jatkuvan kasvatuksen periaatteella toimivaa metsän käyttöä.
Metsäteollisuuden nousun myötä metsänhoitoa on tehostettu ja teollisuuden käyttöä varten jk ei kyllä pärjää metsän tuotossa. Muuten jk-metsillä on kyllä tänäänkin käyttöä!
Voisiko ojitettu suo olla myös jk-metsä? Puuston peitteisyys haihduttaa vettä, joten pohjavesi voi pysyä sen verran alhaalla, että kunnostusojitusta ei aina tarvita – etenkään korpimetsissä. Riistametsä voi myös olla jk-metsä: linnuille on suojaa ja harvahkossa puustossa mustikkaakin voi olla mukavasti, kun maata ei muokata.
Itsellä on tarkoitus käyttää JK:tä rämeillä, niissä keräämällä tukkirungot pois ja keruun yhteydessä muokkaan poistettujen puiden kohdat puutavarakuormaimen kahmarilla. Välialueiden männyt ovat jopa parempilaatuisia ja kovempikasvuisia, kuin 50-luvun alussa syntyneet ensimmäiset puusukupolvi. Alueet harvennettiin 20 vuotta sitten kevyenä harvennuksena, minkä vuoksi alueella on pienempääkin puustoa.
Noista rämeistä ei muutoin tukkia paljon tule, nyt edes yhden tukin koossa pois ja uutta tilalle. Ja laatukin yllättävän hyvä, tyvilengot poistettiin harvennuksessa.
Jk: ta usein esitetään vaihtoehdoksi ”tehometsätaloudelle”. Mutta kumpi on loppujen lopuksi tehokkaampaa? Taloudellinen tulos on lähestulkoon samaa luokkaa. Paljon vähemmän vain tehdään hoitotöitä ja viljelyä. Eli metsätalous on tehokkaampaa.
Jk:n kannattavuus suhteessa viljelymetsätalouteen paranee karuilla kasvupaikoilla ja siirryttäessä pohjoisemmas. Juurikin turvemaat ovat yksi esimerkki.
Tutkittua tietoa on niin erirakenteiskasvatuksesta, kuin muustakin luont. Uudistamisen menetelmistä. Usein monet jk. Menetelmät on jo käytössä, kuten siemenpuuhakkuu ja kaksijaksoinen kasvatus.
Talvikorjuun edellytys on yksi menetelmän leviämistä estävä asia. Talvikorjuu on kaikkein riskittömin menetelmä kaikessa metsätaloudessa. Itse en teetä mitään hakkuita kesäaikaan, mutta ymmärrän ettei se ole yleisesti mahdollista.
Juurikääpä on ongelma jk:ssa, mutta myös kaikessa muussa metsätaloudessa. Metsän ostaja saattaa sanoa, ettei kohteessa kannata harjoittaa jk:ta kun alikasvos voi olla saastunut. Silti hän ehdottaa kuusen istutusta. Jos ehdotetaan uudistamista koivulle, ollaan asian kanssa tosissaan.
Juurikäävän leviäminen ei ole talvihakkuin tehtävän jk:n aiheuttama, vaan kesähakkuin suoritetun metsätalouden aiheuttamaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.