Keskustelut Metsänhoito Osta metsää ja ryhdy puuntuottajaksi – kannattaako?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 56)
  • Osta metsää ja ryhdy puuntuottajaksi – kannattaako?

    Tapaan ihmisiä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita metsistä ja metsätalousyrittämisestä. Siitä näyttää vallitsevan askarruttava epätietoisuus saisiko homman kannattamaan, jos metsää ostaisi. Hinnoitteleeko siis markkinat metsätilat liian kalliiksi?

    Markkinoita saattaa vaivata se, että metsätilat valtaosin siirtyvät perintönä tai sukulaisten välisinä kauppoina, jolloin vapaaseen kaupankäyntiin tulee vähän kohteita. Tähän osaltaan vaikuttaa mm. myyntivoiton erilaiset verotussäännökset lähisukulaisten välisissä kaupoissa. Vapailla markkinoilla kysyntä ja tarjonta väistämättä vaikuttaa hintaan, joten niukka tarjonta korottanee hintoja.

    Markkinahinnat näyttävät olevan ensisijaisesti riippuvaisia puustosta, ei siis niinkään hehtaareista tai tulevista kasvumahdollisuuksista. Tämä viittaa siihen, että korko näyttelee markkinoiden hinnoittelussa hyvin merkittävää roolia. Tästä syystä poikkeuksellisen matala korkotaso, varsinkin reaalikorkotaso on pitänyt metsän hintoja yllä, vaikka puun hinta ei olisi noussutkaan vastaavasti.

    Kun metsän arvo on tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus, niin on hyvin ymmärrettävää, että laskentakorolla on suuri merkitys varsinkin nuorissa metsissä.

    Minkälaisia ostajan tulevat metsänkäsittelytoimet tulisi sitten olla, että hän kykenisi maksamaan riittävän korkean hinnan? Kuinka ryhtyä puuntuottajaksi ja kannattako se?

  • Gla Gla

    Oli kyse puuntuottaja-yrittäjäksi ryhtymisestä. Paljasta maata ostamalla joutuu odottelemaan melko pitkään, jotta kassavirta kääntyy positiiviseksi. Toivottavasti pankinjohtajalla on pitkä pinna.

    Tare Tare

    Metsän omistaminen on ollut trendikästä sata vuotta, eikä mikään viittaa vähääkään että tilanne jotenkin muuttuisi. Paikallisia eroja kannattavuudessa tietysti on. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin uuden yrittäjän toiminnan kannattavuus on puhtaasti matematiikkaa.Esim 40 tonnin bruttotuloilla jää käteen rapiat pari tonnia kuussa, josta voi laskea kuinka suurta metsälainaa sillä pystyy hoitamaan, ja paljonko pitää metsää olla ja minkälaista että vuotuinen hakkuusuunnite ylittää tuon esimerkin 40 tulon, +- hirveesti muuttujia omista elintavoista ja olosuhteista. Tosin uusi laki ehkä helpottaa suunitelmia, kun 03 kuvioista saattaa pystyä nipistään tarvittaessa puuttuvia 04 hakkuu mahdollisuuksia. Mutta kuten kaikessa yrittämisessä, matematiikasta huolimatta, usein parhaat pärjääjät löytyy niistä, jotka ryhtyvät hommaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla rohkeudella

    Tare Tare

    Toisto poistettu

    hatelo

    Aikomukseni on näin toimia hyvän palkkatyön antaman taloudellisen turvan pohjalta. Eli ensin ostetaan hyväkasvuisilla maapohjilla olevaa hyvää metsää velkarahalla järkevästi ja mahdollisimman paljon ja sitten lähdetään viisikymppisenä ennen aikaiselle ”eläkkeelle” metsätalousyrittäjäksi ja nauttimaan elämästään ennen kuolemaa. Kirvestä käytetään koko ajan säälimättä ja kiertoajoissa pyritään suht lyhyeen ja taloudellisesti kannattavaan. Hyvästä metsänhoidosta en tingi.

    Puun takaa

    Jos aikoo päätoimiseksi metsätilayrittäjäksi, pitää ensin kysyä itseltään, alanko puuntuottajaksi, keinottelijaksi, vaiko niiden yhdistelmäksi.
    Puuntuottaminen ei ole kannattavaa, jos se ei ole mahdollisimman tehokasta. Siinä mielessä metsä ei poikkea mistään muusta tuotannonalasta.
    Omalle työlle on aina laskettava palkka, sillä muuten pettää itseään, eikä silloin muullakaan talouslaskennalla ja käytettävällä korolla ole merkitystä.
    Jos taas aikoo metsäkeinottelijaksi, pitää olla siihen sopiva luonne. Sääli kun on siinä pelissä sairautta.
    Sopivalla yhdistelmällä taloudellinen tulos on paras, mutta se vaatii hyvää ammattiosaamista ja kylmähermoisuutta.

    Pete

    Oston jälkeinen 10v jakson kassavirta riittävä ja palstalla riittävä markkina-arvo sen jälkeen. Siinä kriteerit metsätilan ostoon. Muut arvot ovat plussaa, mutta vaikkapa järvenrantatontilla ei tulevaisuudessa suurta arvoa ole ( muutama tonni?), poikkeuksena Saimaa, Päijänne ja mikä tahansa lutakko alle 100km Helsingistä.

    kepa

    Nythän on ehdottomasti kannattanut käyttää velka rahaa metsien ostoon.Korot ovat alhaalla ja korko menot voi vielä vähentää verotuksessa.Kyllä tämä aika on ehdottomasti kannattanut käyttää hyväksi joka alkoi 2007-08 kun korot laski talouden alamäen mukana.
    Oikeanlaisilla metsien ostoilla on saanut pääoman tuoton varsin mukavaksi joilla kattaa lainan hoitokulut varsin mukavasti ja vielä jääkin.
    Joku tuolla kirjoitti ettei metsää kannata ostella.Minun mielestä köyhän ainoa tie vaurauteen perustuu vieraan pääomaan käyttöön joilla ostetaan tuottavaa varallisuutta jotka sitten aikanaan tuottaa sinulle hyvin vointia.Eli pelkistettynä osta varoja elä velkoja.

    Itsekkin suosin tuota 10 vuoden perspektiiviä joista täällä ainakin pete mainitsi.Hyvään tasaiseen kassavirtaan riittää että pidän kehitysluokat sellaisina että 03 on eniten,sitte 02 jne.Käytännössä se takaa sen että on joka vuodelle hakkuita.Puunlaatua pidän tärkeänä.Huonolaatuisista metsistä en ole kiinnostunut.
    300ha olen onnistunut hankkimaan kodistani 10km säteeltä.Niiden hoidon pystyn hoitamaan itse varsin tehokkaasti niin kuin puun takaa mainitsi.Muilla kauempana sijaitsevilla tiloilla käytän enempi ostopalveluita.

    jees h-valta

    Hatelolle toivotan menestystä mutta ajat parhaat tuossa lajissa menneet on. Ainut konsti on tuo puuntakusen ryöstömetsätalous ja siihen pitää olla sopivat kohteet. Muuten loppuu ikä ja terveys ja perikunta vasta syö hampurilaisen täytteet. Koska tuosta kirjoituksestasi voi kuitenkin päätellä että olet jo lähes aikamies kuitenkin. Ihmisikä ei noihin riitä jonka olen jo omatoimisesti todennut. Kyllä ainakin kuuskymppiseksi joudun minäkin palkkatyössä viihtymään ennen metsätalouden turviin heittäytymistä. Ja siihenkin on saanut tehdä jo tempun jos toisenkin että on saanut kierron huimaan nousukierteeseen.

    Koukku

    Itse itseäni lainaten tuolta Metsäpoliittista selontekoa koskevasta ketjusta:

    ”Jos aihetta lähestyy taskulaskimen kautta, ja miettii kustannuksia joita täysipäiväinen yrittäjyys vaatii, ilman perittyä metsäomaisuutta tulee seuraaviin johtopäätöksiin, karkeilla pyöristyksillä:

    1. Mikäli pelkällä metsällä aikoo elää, pitäisi sitä olla vähintään 300ha, tämä siis etelä- tai keskisuomessa, pohjoisessa vielä enemmän.

    2. Alkupääomaa pitäisi löytyä noin 900 000e mediaanihintojen perusteella.

    3. 300ha löytyminen järkevän alueen sisältä, sanotaan noin 100km ympyrästä on todellinen onnenkantamoinen. Ja mikäli metsää löytyisikin, on se todennäköisesti taimikkoa, tai hinta on jotakin muuta kun mediaanihinta.”

    Lisään tuohon vielä sen, että jos on ylimääräistä rahaa ja halua elättää itsensä metsällä, voi metsälläkin elää. Riskit on suuret jos velaksi metsää ostaa. Metsäalan tuntemusta olisi suotavaa olla, ettei tule tehtyä sitä pahinta virhettä ja maksaa tiloista ylihintaa.

    Pinsiön vaari

    Olen sitä mieltä että metsien pienomistus ja muiden hommien ohessa puun tuottaminen on tulevaisuudessakin todellisuutta. Edes suurta lottovoittoa en uskaltaisi täysin metsään sijoittaa.

    Olen seurannut muutamaa ”puuhapalstan” hankkinutta veikkoa heidän harrastuksessaan. Olleet lähtökohdiltaan hyvin erilaisia mutta lujasti työtä tehden ja opiskellen saaneet hyviä tuloksia. Kukaan heistä ei kuitenkaan haikaile täysin metsäalalle siirtymisestä.

    Monia juttuja olen heidän kanssaan oppinut. Yksi huomasi Boorin tärkeyden metsälleen. Alan ammattilaiset ja me aktiivit asioiden seuraajat ei otettu boorin vähyyttä tosissaa mutta kaveri otti kokeet ja lannoitti. Tulokset oli mahtavat. Toinen kaveri taas hankkii metsäänsä vain huippujalosteita. Ainakin alku on lupaava ja uskoisin että seuraava sukupolvi (joka on innolla mukana) korjaa huippusatoa. Vanha viisaus ettei kaikkia munia samaan koriin on metsäasioissakin paikallaan.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 56)