Aloin miettiä tuota A.J:n kertomaa professoreiden vallasta 1980-luvulla. Miten tänä päivänä, ketkä käyttävät metsäasioissa eniten valtaa? Joskus vain on alkanut tuntua siltä, että tieto ja valta ovat alkaneet etääntyä toisistaan.
Suomen Lapissa 1980-luvun lopulla ilmenneiden puustovaurioiden suoraa yhteyttä Kuolan saastepäästöihin ei tutkimuksissa voitu todeta. Kesän 1987 voimakkaan neulaskadon pääasiallinen syy oli talvella 1986-87 syntyneiden juuristovaurioiden aiheuttama ravinnepuutos. Pohjois-Sallan metsätuho puolestaan johtui surmakkasienen aiheuttamasta versosurmasta. Surmakan esiintymisellä ja sen aiheuttamalla tuholla ei todettu olevan yhteyttä ilmansaasteisiin.
Erityisesti Inarin Lapissa ilmi tullut mäntyjen neulaskato on puolestaan vaihdellut vuosittain ilman selvää kehityssuuntaa. Neulasarpimenetelmällä tehdyt tutkimukset ja pitkäaikaiset karikeneulasista tehdyt seurannat kertovat männyn neulasvuosikertojen suuresta vuosittaisesta vaihtelusta. Vaihtelun pääasialliset syyt ovat suurilmastossa tapahtuneet muutokset.
Itä-Lapissa tehdyt tutkimukset osoittivat maan mikrobiologisen aktiivisuuden heikentyneen. Ilmiön syyksi todettiin poronlaidunnuksen aiheuttama jäkälikköjen kuluminen. Kuolassa porojen laiduntamattomia mäntykankaita verhoaa ulomman vauriovyöhykkeen ulkopuolella paksu poronjäkälämatto, joka Suomen Lapista puuttuu. Suojaava jäkäläpeite tasoittaa maan lämpö- ja kosteusoloja ja vaikuttaa myönteisesti maamikrobien toimintaan ja todennäköisesti myös maan ravinneoloihin sekä juurten pakkaskestävyyteen.
Tutkimushankkeen kestäessä huomio siirtyi Pohjois-Sallasta lähempänä Kuolan päästöjä olevaan Inarin Lappiin. Suuremman saastekuormituksen ja pohjoisen sijainnin vuoksi Inarin Lapin metsät ovat uhatuimpia. Eniten saastevaikutuksia on Suomen puolella Inarin Lapin itäosissa. Tällä alueella mitataan korkeampia rikkidioksidipitoisuuksia kuin missään muualla Suomessa ja myös kupari- ja nikkelilaskeumat ovat Lapin suurimmat.
Metsien elinvoimaisuus Suomen Lapissa vaihtelee: 1980-luvun lopun neulaskato on laantunut, mutta versosurmatuhojen ennustetaan 1990-luvun alun säiden perusteella lähivuosina pahenevan. Lisäksi mäntypistiäinen aiheuttaa paikallisia tuhoja mm. Saariselän tunturialueella, ja 1960-luvulla tunturikoivikoita ankarasti vaivannut tunturimittari on viime vuosina tuhonnut koivumetsiä monin paikoin Länsi- ja Keski-Lapissa. Välitön saastetuho uhkaa ainoastaan pientä aluetta Inarin itäosassa. Muuten Kuolan päästöistä ei ole odotettavissa olennaisia puustovaurioita Suomen puolella.
Pallastunturilla on paikoitellen eräänlaisia kolmioaitauksia. Ne on tehty tutkimustarkoituksiin. Erilaiselta näyttää aitauksen sisällä kun puuttuu porojen vaikutus. Joku oli tehnyt pellolleen samanlaisen alueen, johon hanhet eivä päässeet. Huomattava ero siinäkin valokuvan mukaan.
Kun itsekukin alkaa olla tukevasti omassa poterossaan karkeasti toisen tai toisen kannatuksen puolella (jk/tas.ik.), niin ei auta kuin odotella tarkempaa vertaisarvioitua tutkimustulosta jahka mm. MH:n tutkimukset valmistuvat vähintään parin harsintahakkuukerran jälkeen.
Ennen sitä pitää tyytyä vähän laihempiin tutkimus-ja omakohtaisiin tuloksiin vaikka monella onkin aika paljon ainakin omakohtaista perstuntumaa asiasta.
Itse kannatan molempia mutta jk:a vain harvoissa kohteissa n. 15 vuoden aikaisen (ajottaisen) asiaan perehtymisen seurauksena. Yleistymisen esteenä olevat sen menetelmän suurimmat heikot kohdat on kerrattu n. 10 kertaa tällä palstallakin .
On surkuhupaista kun joilla kuilla ottaa niin tiukille jokin tosi-asia. Olipa ala mikä hyvänsä ainakin kyseenalaista uskomusta toitottava joka omaa uskottavuuttaan murentaen hourii tontuista saunapolulla, ei kummoista mitalia ansioistaan tarvitse.
Edellisen kommentoijan postauksen viimeiset lauseet ovat monella hyvinkin todellista käytännössä. Jotkut vaan väittävät, kun ei ymmärretä yhtään mitään.
Ei se tuo 15 vuoden kokemuskaan riitä pitkälle ja toivottavasti motot eivät ole kehityskaarensa päässä, jotta kehitys voi jatkua. Sillä onhan se kansallinen häpeä, kun metsänhoito yksipuolistettiin.
”Metlassa tehtiin uudelleen organisointia”. Ei se ollut henkilöstä johtuvaa, vaan hänen edustamansa metsänhoitomenetelmä jk, joka nähtiin uhkaksi metsänhoidolle ja puuhuollolle.
Onhan se kohtuutonta, että sama vastakkainasettelu jatkuu edelleen. Oikeastaan ei ole päästy puuta pidemmälle, se mitä tehdään jarrutetaan ja menee jaksottaisen hyväksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.