”Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa? Voi Erkki, kuinka lapsellista porukkaa.”
Voi voi Reima, Erkki on kuitenkin sen verran fiksu kaveri, etten usko hänen kaipaavan sinun kaltaisesi noinkin lapsellisen opetuslapsen tukea.
Ihan tässä alkaa taas kaipaamaan menestystarinoita Reiman metsätilojen hankinnoista silloin metsäverotuksen siirtymäajoilta. Vaikkei niillä olekaan juuri mitään tekemistä nykymetsätalouden kannattavuuden kanssa, olivat ne mielestäni kuitenkin paljon mielenkiintoisempia luettavia kuin nykyiset ilmeisesti kotikylästäsi peräisin olevat kansansadut.
Olen mettämiäs paholillani, että olin niin suorasukainen tuossa edellä, kun olet niin sydämistynyt. Ei kai nyt sentään kenenkään opetuslapsi. Toivon mukaan asiat käy joskus vähän omassakin päässä.
Joskus sitä on pohtinut niitä sodan jalkoihin jääneitä asutustilallisia, jotka yrittivät jotenkin saattaa ahtaista oloista lapsensa maailmalle. Siinä piti vähän isonpään kauttakin puita kaataa ja siitäkös pikkuvirkamies riemastui ja vei käräjille. Vanhemmat metsurit nauroi joskus makeasti, kun pikkuvirkamies oli tullut metsään tarkastamaan ja 45 senttisen kuusen kannolla huusi, että mitä, mitä, MITÄ vikaa tuossa on ollut, kun se on kaadettu. Metsäpuolella on aiemmin käytetty sumeilematta perusteetontakin valtaa. Siitähän tehtiin ruma parikymmentä vuotta sitten selvitys valtiontalouden tarkastusvirastollekin. Valtaosin on tietysti ollut aivan asiallista toimintaa, mutta tulkinnan ylä- ja alaraja on olut kaukana toisistaan ja metsä jos mikä, on antanut siihen erinomaisen mahdollisuuden. No onneksi ne ajat ovat takana päin.
Aikanaan, vanhan metsälain aikana minäkin soitin metsäasioista vastaavaan ministeriöön, lapsellinen kun olen. Kysyin: ”Minulla on tuolla metsäpalsta, mutta en tiedä mitähän puita sieltä saan kaataa, kun teidän nettisivuillakaan ei sitä kerrota.” Puhelu siirtyi varmaan viisi kertaa henkilöltä toiselle ja esitin aina saman kysymyksen. Viimein puhelimeen tuli nuorehkolta vaikuttava miesääni joka totesi, että niitä ei ole voitu sinne laittaa, kun ne ei ole oikein uuden perustuslain mukaisia.
Ihmettelen Reiman halua puolustaa Erkkiä ja kritisoida järjestelmää. On selvää, että entisinä aikoina on tehty virheitä mm. otteiden kovuudessa ja kannattavuuslaskennassa. Nykyään tällaista ajattelua ei ole muualla kuin joidenkin jäärien mielikuvituksessa. Sen sijaan runsaasti esiintyy jatkuvan kasvatuksen pakonomaista markkinointia, jonka ympärille on myös linnoittautunut metsänkäsittelymenetelmien laajaa rajoittamista vastustavia voimia. Osa tällaisesta pyrkii siirtämään päätösvallan Suomesta EU:lle.
Minun on täysin mahdotonta nähdä tässä mitään positiivista, eikä ymmärrys riitä niille, jotka tähän liittyviä asioita arvostavat. Carunan myynti oli vasta lämmittelyä sen rinnalla, mitä nyt ollaan tekemässä. Ja meidän arvostettu Erkkimme taustalla aseistaa tätä komppaniaa.
Ihan riittävän pitkälle riittää, kun siinä on ehtinyt opettelemaan jotain uuttakin samalla. Metsänkasvatuksessahan on se huono puoli , kun on niin pitkän tähtäyksen toimintaa, että juuri kun on jotain alkanut oppimaan niin aika alkaa loppua.
Gla: ”Sen sijaan runsaasti esiintyy jatkuvan kasvatuksen pakonomaista markkinointia, jonka ympärille on myös linnoittautunut metsänkäsittelymenetelmien laajaa rajoittamista vastustavia voimia.”
Vastustavia voimia?
Eikö pakonomainen markkinointi ole liioittelua, kuten tietysti omakin vanhan metsälain arvostelu (enää). Syy Erkin ”puolustamiselle” on yksiselitteinen ja vain se. Enkä edes tunne Erkin ajatusmaailmaa kovin hyvin. Syy puolustamiselle on se, että joku vastusti omistajan oikeuksia perusteettomasti riistävää yksipuolista metsänkäsittelyä. Yleensä, kun mennään äärimmäisuyyksiin, niin siitä seuraa, että mennään toiseen laitaan äärimmäisyyksiin.
En kritisoi nykyistä metsälakia, enkä ole törmännyt sen tulkintaongelmiinkaan. Sikäli asiat ovat kohdallaan. Lakikin on ollut voimassa vasta muutaman hassun vuoden.
Kun ala on täysin viennistä riippuvainen, niin markkinat on se voima, joka ratkaisee rajoitustoimet, jos sellaisia tulee. Siinä suhteesa elämme varsin kummallisia aikoja. Tästä pallosta on alkanut tulla huoli eikä ole helppo nähdä, mihin se johtaa. Se näke joka elää.
Eikä kenenkään pidä loukkaantua, vaikka puhun pikkuvirkamiehistä. Itsekin olen kloppina, kokemattomana noviisina, ollut pari lyhyehköä jaksoa.
”Eikö pakonomainen markkinointi ole liioittelua, ”
Ei ole. Lue aluksi vaikka Erkin uusin kirja, käy kuuntelemassa luontoväen esitelmiä metsätalouden muutostarpeesta, tutustu yliopistotason tutkimuksiin, jossa musta väännetään valkoiseksi, selvitä valtuutettujen, edustajien ja meppien myyräntyötä sekä ulkomaisten ympäristöjärjestöjen toimintaa Suomessa, niin sinunkin silmät vihdoin aukeavat.
Ymmärsin Gla toki asiayhteydessä mitä tarkoitit. Erkin kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Minusta kettingillä itsensä koneesee sitoen on jo kauan sitten aktivistit hääränneet, joten se ei mitään uutta ole.
Olen ymmärtänyt, että selluteollisuuden ehdoilla täällä on metsäpolitiikkaa tähän saakka tehty. Ministeriön huippuvirkamiehen saunalausunto muutaman vuoden takaa sen osuvasti kertoo. Eli: ”SE pärjää ilman Suomea, mutta Suomi ei pärjää ilman SE:tä.”
Tarkoittamasi yliopistotason tutkimus jäi askarruttamaan. Mitä mahdoit sillä tarkoittaa? Jotain sormiharjoituksia – vai mitä?
En ole ollenkaan varma, onko oikea lähestymistapa metsänomistajan kannalta sellaisen vastakkainasettelun lietsominen, mitä täällä ilmenee. Elämme mielenkiintoisia, arvaamattomia aikoja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.