› Keskustelut › Metsänomistus › Perikuntien omistukset

Esillä 7 vastausta, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

  • Perikuntien omistukset

    Lähetetty: 20.4.2015, 14:58

    Jokohan saataisiin jotain muutosta näihin perikuntien omistuksiin. Normaalistihan enemmistö päättää, mitä tehdään mutta perikunnissa ei tarvita kuin esim. yksi 1/16 omistaja kaatamaan järkevät hankkeet. Jostain luin että perikunta omistusmuotona olisi muuttumassa ehkä määräaikaiseksi, kannatettava ajatus? Pitäisikö jarrumies toimintaan puuttua laajemminkin suurissa rakennushankkeissa yms. suurissa projekteissa?

    Tekijä
    pihkatappi
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • MJO 24.4.2015, 10:30

    Yksikin kp:n osakas voi estää toiminnan, mutta myös kaikki muut osakkaat voivat hakea kp:n jakoa. Sen jälkeen änkyrä saa tehdä 1/16 osalleen mitä haluaa.

    Metsäkupsa 24.4.2015, 10:56

    Perikuntien omistukset usein hyvinkin kimurantteja,perikunta omistaa toista ja niin edelleen.Meillä on v.1936 muodostunut perikunta,jonka kanssa isänikin joutui elämään.Valtiohan muutama vuosi sitten aikoi perikunnat lopettaa,mutta hommasta ei tullut mitään,koska omistusten selvittäminen saattaa olla yllättävän työlästä.

    Korpituvan Taneli 24.4.2015, 11:27

    Kyllähän tuolle asialle pitäisi tehdä jotakin. Se on ongelma paljon muuallakin kuin metsien ja peltojen omistuksessa.
    Minäkin ole seuraillut yhtä taloa tuossa kotikylälle menevän tien varressa. Oli lapseton pariskunta, joka laittoi 60-luvulla mökkinsä oikein viimesen päälle kuntoon sisävessoineen ja saunoineen ja muine krumeluureineen. Viimeksi eli emäntä mutta hänkin kuoli kai 70-luvun puolivälissä ja siihen jäi talo niille sijoilleen. perikunnat eivät vaivautuneet edes myymään kun joku kyseli. Aika On tehnyt tuhojaan, pusikkokin on niin ettei sisälle pääse. Kohtuu arvokas talo päästettiin rappeutumaan.
    Nyt ohi kulkiessani huomasin että joku raivaili pusikoita. On kai lopulta saatu aikaiseksi se että on vain yksi omistaja, joka pelastaa nyt sitten mitä pelastettavissa on.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Pinsiön vaari 29.4.2015, 10:54

    Kuljin parikymmentä vuotta sitten usein suunnistuskilpailuissa joissa pääosa reiteistä kulki erään perikunnan metsissä. Riitaisa pesä jossa osa osakkaista ei millään päässyt sopuun mistään metsiin liittyvästä.

    Kerran kisan jälkeen istuskeltiin yhden perikuntaan kuuluvan perheen pihakeinussa. He eivät olleet ollenkaan mielissään tilanteesta mutta kun asiat eivät olleet heistä kiinni. Ja ikääkin sekä sairauksia oli kertynyt tarpeeksi. Mukana keskustelussa oli myös eräs hyvin pitkän metsäuran tehnyt mhy neuvoja. Työmaansa oli noin 150 kilometrin päässä eikä mitään siteitä kyseiselle seudulle. Hän antoi neuvoja miten asian saisi kuntoon.

    Neuvot oli taitavia. Erilaista imartelua ja kehumista ihmisille. Pikkuserkkujen kokoontumista sukututkimuksen varjolla. Perintöosuuksien siirtoa sukupolven yli yms. Toteuttajana oli yksi paikkakunnan emäntä jolla oli koulupohjaa tämänlaisiin järjestelyihin eikä mitään rasitteita pesään ja sen jäseniin. Tehtävä onnistui. Metsät on nyt kahdella eri nuorella omistajalla ja hyvässä hoidossa.

    Pähkäilijä 6.5.2015, 14:18

    Tuttavapiirissä on yksi perikunta joka on ollut jakamaton parin sukupolven ajan. Tuttu yritti selviä asiaa ja lopuksi löi hanskat tiskiin. Sukulaisten väliset kanjonit oli kuulemma vain syventyneet.

    Homehtunut kakku ja paljon jakajia jota kukaan ei tahdo mutta omaa palastakaan ei haluta poiskaan antaa vaikka se on arvoton…

    Hyöteikkö 7.5.2015, 14:34

    Eiköhän annettaisi kuitenkin näiden naapurin kummin kaimojen ihan itse huolehtia omistuksistaan:).

    Korpituvan Taneli 9.5.2015, 09:44

    Hyöteikkö:
    ”Eiköhän annettaisi kuitenkin näiden naapurin kummin kaimojen ihan itse huolehtia omistuksistaan:).”

    Omistaminen monella tapaa säädelty asia muutenkin. Kyllä tähänkin voitaisiin puuttua, ihan lakiteitse. Ei ole kenenkään etu että omaisuus on heitteillä, omistajien halvaantuneen päätöksen teon takia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 7 vastausta, 1 - 7 (kaikkiaan 7)