Keskustelut Metsänhoito Pienten kuvioiden hyödyntäminen

Viewing 10 replies - 1 through 10 (of 14 total)
  • Pienten kuvioiden hyödyntäminen

    Eli lyhyesti, miten voisi hyödyntää näitä pieniä (alle 1 ha) kuvioita jotka on jätetty oman onnensa nojaan juuri näiden pienten pinta-alojen ja osaltaan sijainnin kannalta?

    Meillä on pari kuviota jotka on ollu 20 vuotta oikeastaan ilman mitään toimenpiteitä, Molemmat on aivan tien varressa ja peltojen lasku ojat virtaavat molemmilla puolilla kuviota. Ne puskee sellaista tyypillistä kemera pusikkoa josta saa joko polttopuuta tahi haketta, mutta mitä sitten seuraavaksi? Joulukuusia vai pajunkasvatusta polttoon vai mitä?

  • jees h-valta

    No niin, ja sieltähän korjattaisiin ensimmäinen h-haapasato juuri nyt jos se olisi silloin 20v. takaperin sille istutettu. Parempi tietysti myöhäänkin kuin milloinkaan. Hehtaarilta olisi tullut noin kolmesataa mottia haapaa ja hinta paikallistason oston mukaan.

    Metsäkupsa

    Itse olen pyrkinyt lähes jokaisen aarin puuntuotantoon valjastamaan.Eikun taimia istuttamaan,kun maa on muokattu ja raivattu.Kokemuksen rintaäänellä on todennäköistä,että työteliäitä toisinaan tuppaavat olla.Herran haltuun jääneet peltotilkut vihonviimeisiä metsittäjän kannalta.

    vänkäri

    Itellä oli parisenkymmentä vuotta sitten samankokoisia kuvioita käsissä, ei tosin pusikoituneita vaan lähinnä vanhoja laitumia. Osalle tuli pisteltyä perinteisesti raudusta tai kuusta, osalle sitten visaa ja lehtikuusta koivun sekaan. Kuusien kanssa sai tehdä eniten töitä ennenkuin ne saivat nenänsä henän yläpuolelle. Koivujen ja lehtikuusten kanssa ei ollut oikeastaan hommia ollenkaan. Visat ovat olleet suorastaan iloinen yllätys mitä tulee kasvuun ja visautumiseen. Keväällä piti käydä hakemassa pois pari 1996 tai 97 istutettua runkoa vähän lavealinjaisemman autokuskin jäljiltä. Paksuutta tyvellä oli jotain 13-14 senttiä ja mikä parasta, nätti visakuvio pitkälle latvaan asti. Kauppahan niistäkin tuli tehtyä. Toisin sanoen pienistä kuvioista voi yrittää rakennella isompia jos mahdollista tai sitten kokeilla jotain erikoispuuta kuten miulla lähinnä tätä visaa. Tämän kokoisissa kuvioissa ei talo rattaille joudu jos nyt sattuisi huono tuuri käymään.

    A.Jalkanen

    Itsellä myös jonkin verran lehtikuusta ja visaa. Lehtikuusen voi ilmeisesti hoitaa kuivien oksien keppikarsintana, jonka kehitti koivun jalostaja Jyrki Raulo. Sen sijaan visan kasvatusta olen pitänyt työläänä, kun lähes joka kesä pitäisi karsia. Oksat paksuuntuvat niin nopeaan tahtiin. Onko nm ”vänkäri” karsinut ja miten usein?

    Pete

    Vanhoilla peltoheitoilla ja laitumilla epäonnistumisen riskit ovat niin isot, että niille en itse yrittäisi arvokkaita taimia kasvattaa. Usein ne ovat maalajiltaa hienojakoisia tai turvetta, ravinne-epätasapainot yleisiä ja kosteutta liiankin kanssa. Turvallisin valinta näille on kuusi. Arvokkaammat taimet sitten hyville metsämaille ja rinteisiin jos valita voi. Vikaisuudet jäävät vähemmälle ja tulee suorempaa tukkia.

    Poikkeuksiakin toki on, todennäköisesti kovakasvuisimmat lehtikuusikot kasvata peltomaalla.

    jees h-valta

    Pete muuten oikeassa mutta se kuusi ei ole turvallinen valinta jos ei hoida sitä USEITA vuosia perään. Kyllä sinne sortuu ryönän joukkoon. Enkä kyllä laadussa menisi esim. h-haavan kohdalla arvostelemaan yhtään peltoja huonommaksi laadultaan. Ja jos on metsäkeskuksenkin tarkastajaa uskominen on hyvä istuttaa vain mahdollisimman rehevälle pohjalle. Mielellään lähes lehtomaiselle.
    Ja jos oikein tarkkaan siteeraan niin termi kuului juuri päinvastoin kun Pete esitti. Eli lausui että niin kallis laji ettei kannata istuttaa muualle kuin mahdollisimman rehevään pohjaan. Mutta ojitus kuntoon tietty ensin.

    Pete

    Olet oikeassa Jeesmies, pellonmetsityksessä oikeastaan mikään puulaji ei ole turvallinen. Kuusi on kuitenkin sitkein. Ainakin omalle kohdalle osuneet peltoheitot/niityt sijaitsevat ostopalstoilla useiden tuntien ajomatkan päässä. Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoakaan paapoa niitä, joten joudun tyytymään helpoimpaan ratkaisuun. Kuusentaimet täytyy toki pari kertaa ”pelastaa” heinikosta, mutta tämän suhteen ajoitus ei ole niin tarkkaa, toki talvea ennen se on tehtävä jotta heinikko ei kaada taimia vaakatasoon. Välimatkoista johtuen hirviltä suojaaminen olisi käytännön mahdottomuus ja kustannus nousisi teoreettisestikin tolkuttoman suureksi.

    Mielestäni tällaiset pikkukuviot kannattaa kyllä uudistaa ja jos vain mahdollista, niin yhdistämällä työt muuhun palstalla tehtävään työhön. Usein puhtaaksi hakkuusta on energiapuusta saanut jokseenkin taimien ja muokkauskustannusten verran kantorahaa. Tällaisilla kohteilla olen tinkinyt taimitiheydestä ja istuttanut mahdollisimman isoja kuusentaimia 1200-1400kpl/ha hyvin muokattuun maahan (=ojitusmätästys).

    jees h-valta

    Niinpä se on että edelleen istutamme hirvimiesten ”viitoittamalle” mättäälle. Niin peltoheitoissa kuin metsissäkin.

    vänkäri

    Visaa on tullut karsittua vuosittain pikkuisen oksia valikoiden, ts. kriittistä rajaa lähestyvät oksat ensin. Totta on ettei kaikkia ole saanut karsittua kunnolla ennen oksien liiallista järeytymistä, mutta on niissä kumminkin karsittua osaa metri tai toistakin. Harvennuksessa, joka pitäisi kohtapuoliin tehdä nämä sitten lähtevät. Visa vaatii kyllä työtä jos haluaa oksatonta pölliä. Lehtikuusia en vielä ole karsinut mutta senkin aika koittaa kyllä kohtsillään. Kuivia oksia näissä ei vielä kovin paljoa ole, pitää selvitellä onnistuuko elävien oksien karsinta johonkin vuoden aikaan tällä puulajilla.
    Maalaji kannattaa aina vilkaista ennen istutusta, savi ja turvemailla kuusi on se varmin vaihtoehto. Viljavilla rinnemailla, mitä omat kuviot suurimmaksi osaksi olivat oli sitten jo varaa valita useasta puulajista. Lannoituskaan ei vanhoilla laitumilla ollut mitään voimakasta, joten Roundup tehosi niissä hyvin. Vesakoituneissa kuvioissa työmaata on varmasti ihan toiseen malliin.

    Aukusti

    Muutkin kuin Jyrki Raulo ovat ”keksineet” pystykarsia puita keppikarsinnalla.

    Nimittäin jo 20-30 luvulla isoisäni oli karsinut kuusia kovalla pakkasella riukua käyttäen. Kuulin sen jo pikkupoikana isältäni kun ihmettelin muuten harvahkon oksaisen kuusipuuston seassa olevia oksattomia runkoja. Kun puut myöhemmin kaadettiin, ei niissä kuitenkaan ollut lahovikoja enempää kuin muissakaan karsimattomissa puissa.

    Itsekin olemme poikieni kanssa, pienessä määrin, harrastaneet tuota riukukarsintaa. Suunnitelmissamme on tehdä tulevina talvina enemmän tätä tehokasta karsintaa. Jälki ei tietysti ole sahauksen tavoin yhtä hyvää. Mutta karsiihan luontokin lumien painolla ja tuulen voimalla oksia, eikä nekään ole kuin sahalla tehtyjä.

    Kysynkin nyt, kannattaako karsintaa tehdä niin millin tarkkuudella ?

    Hyvät metsien naiset ja -miehet, kokeilkaapa omissa metsissänne tätä riukukarsintaa!

Viewing 10 replies - 1 through 10 (of 14 total)