Rivitalon pihaan oli kasvanut tosijytky kuusi. Yksittäisenä puuna sen oksat olivat jo noin 5 metriä pitkät n. viiteentoista metriin asti. talon seinä oli noin kuuden metrin päässä puusta, eikä se noin 29 metrin pituisena mahtunut kaatumaan mihinkään paikkaan. Mitattiin, että 15 metrisenä se mahtuu kaatumaan tasan yhteen kohtaan, rako oli vain neljä metriä ja puun leveys oksineen n. kymmenen metriä.

Ei muuta kuin meikä puuhun, oksien varassa ja kaksi kaveria otti vastaan putoavat oksat, jotka olisivat muutaman kerran rikkoneet ikkunan.

Puuhun jätin askelmaoksat, noin puolen metrin pituisina.saha oli parin metrin hihnan päässä, joten sen sai pudottaa ilman, että se putoaisi. Saha piti myös tankata kerran puussa olon aikana.

Mukanani vein ohuen narun, jolla vedin puuhun pyykkinarun paksuisen narun, jonka sidoin puun latvaan, kun runko oli noin 10 senttinen. Sitten pari metriä alemmas ja puu melkein poikki, sällit vetivät latvan oikeaan suuntaan / paikkaan.

Naru ylös – kiinni latvaan ja kolmisen metriä alemmaksi, ”kaatosahaus” ja pätkä alas. Näin tehden, kunnes torso oli riittävän lyhyt. Sitten alas ja kunnon sahalla tyveltä kaatosahaus.

Oksat ajoimme pois, niitä tuli metsäkärryyn neljä täyttä kuormaa. Runkopuutakin tuli reipas puoli kärryllistä, eli noin 4 kiintoa.

Melko vaativa projekti – myöhemmin olen vastaavia tehnyt pelastuslaitoksen nostokoriauton kanssa, mutta nyt sellainen on liian kaukana, että sen voisi kätevästi saada avuksi.

Meillä on nyt kiipeilyvarusteet – siis piikit kenkien sisäsivuille ja kaikenlaiset turvavaljaat ja taittopyörät latvan hitaaseen alas laskemiseen, mutta en ole enää alkanut niiden käyttöä harjoittelemaan – antaa nuorempien killua.

Töeksen on niitä tehny,yks komposti on hajonnu.

Pihapuun kaatajille töitä tulevaisuudessa riittää. Kymmenenvuoden päästä vähän kavereita jotka uskaltaa puun kaataa ja se aika mitä pihapuun kasvatus on ollut muodissa niin nämät puut alkaa oleen kaatokypsiä.