Keskustelut Metsänhoito Piikkiäisten hyökkäys

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
  • Piikkiäisten hyökkäys

    Viimetalvena harvennetulle kuusikolle tuli ilmiö, jota aikaisemmin ei noin voimakkaana ole tapahtunut. Meillä Piikkiäiseksi kutsuttu ilmeisesti rikkakasvi valloitti koko n.3ha:n harvennetun alueen. Valoisammat paikat voimakkaammin. En tiedä virallista nimeä. Kasvin päässä vahvojen piikkien ympäröimä pyöreä punertava kukka.
    Aikaisemmin ko. kasvia näkynyt vain alueen reunoilla.

    Alue aikaisemmin peltoa, joka istutettu kuuselle 70 luvun alussa.
    Voisiko vanha peltomaa olla osa syyllinen kyseisen kasvin kiinnostukseen alueesta? Voisiko tästä päätellä jotain maaperän ravinteisuudesta/ph:sta.
    Todennäköisesti, kun oksisto hyödyntää lisätilan ja valo vähenee, piikkiäiset katoaa. Viereisillä palstoilla ei kasvia ole havaittu.

  • kisi

    Voisiko kysymyksessä olla piikkiohdake (Cirsium vulgare)? Vanha peltomaa on saattanut taltioida siemeniä, jotka nyt ovat elpyneet eloon? Piikkiohdake on tietääkseni kaksivuotinen kasvi, ensimmäisenä vuonna piikkinen lehtiruusuke ja toisena vuonna korkea kukkavana, jossa kuvaamasi kaltainen kukka. Muistuttaa vähän tavallista huopaohdaketta, mutta on tavattoman teräväpiikkinen. Se tekee älyttömästi siemeniä, joiden avulla (lentävät tuulessa) leviää tehokkaasti.

    Korpituvan Taneli

    Onkohan tuo piikkiohdake sama kuin minä tunnen peltoohdakkeen (karra) nimellä? En tunne noita latinankielisiä nimiä.

    Meilläpäin sanotaan tätä peltoohdaketta myös karraksi. Sillä on pitkä melko jäykkä varsi. yleensä pidempi ja jäykempi kuin tuolla mainitulla huopaohdakkeella (partasudilla).
    Peltoohdakkeen lehdet ovat kapeammat ja monihaaraisemmat kuin huopaohdakkeella. Lisäksi ne ovat yksiväriset, kun huopaohdakkeen lehti on alapuolelta vaalea. Peltoohdakkeen kukinnot ovat samantyyppisiä suteja kuin huopaohdakkeellakin, mutta huomattavasti pienenpiä.

    Peltoohdake eli karra on peltojen pahimpia rikkakasveja. Maaskoulun opettaja sanoi aikanaan että sen juuri ulottuu maapallon läpi ja on vielä niitattu sieltä kiinan puolelta. Joka tapauksessa se lähtee aina uudelleen pienestäkin juurenpalasta kasvamaan.
    Niin kummallista kuin se onkin, on tämä peltoohdake hevosten ylivoimainen herkku, vaikka piikkit tarttuvat kieleen.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    kisi

    Pelto-ohdake ja piikkiohdake ovat eri lajeja. Piikkiohdake on todella nimensä veroinen, sitä ei pysty koskemaan muuten kuin paksun käsineen kanssa, kun taas pelto-ohdaketta kitkee tarvittaessa vaikka paljain käsin.

    Niin, tuo pelto-ohdake on toivoton ilmestys siellä, missä yritetään kasvattaa jotain suuhunpantavaa. Se kun tosiaan kasvattaa monikerroksisen maavarsiston, jota on turha yrittää kuokkia pois. Siinä mielessä piikkiohdake on kiltimpi, että se ei juurikaan juuristollaan leventele.

    Leevi Sytky

    Aloittajalle: Nousiko tätä ”piikkiäistä” ajourille enimmäkseen?

    Korpituvan Taneli

    Ok, tuo piikkiohdake onkin sitten minulle tuntematon kokonaan.

    En muuten suosittelisi peltoohdakkeenkaan kitkemistä paljain käsin. Toki siihen riittää vähän ohuthipiäisempikin nahkakäsine.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Dolmari

    Aloittajalle: Nousiko tätä ”piikkiäistä” ajourille enimmäkseen?

    Vastaus kysymykseen: Kun muistelee niin kylläpä juuri ajourilla piikkiäisiä oli selkeästi tiheämmässä. Näissä valoakin reilusti. Muualla kasvaa harvemmassa. Käskystäni moto teki ajourat poistamalla aina yhden puu rivistön, kun aikanaan suoriin riveihin istutettu. Tuli reilut ajourat, pysyy juurenniskat ehjinä ajokoneen jäljiltä.

    Voisi tosiaan olla piikkiohdake. Farkun läpi menee piikit.

    hemputtaja

    Huvikseni pistin Googleen haun ”piikkiohdake”. Tuli muuten monta osumaa.

    En tiedä oliko juuri tuo, mutta piikkiohdake (Cirsium vulgare) on ilmeisesti virallisesti olemassa. Ja haun joukossa oli kyllä kuviakin, että eiköhän sieltä oikea löydy.

    Ei taida olla ainakaan ”karra”. Harmaa ja suuri ohdake, josta sai mukavia piikkipalloja. Eritoten kaverin villapaitaan tarttuivat hyvin.

    Sinänsä mielenkiintoinen esmerkki kasvista, joka on riesa asutukselle, mutta ei jostain syystä leviä metsään. Muitakin on. Esimerkiksi lupiini ei näytä leviävän metsään, vaikka luulisi. Toisinpäinkin tietysti, harvoin nuo metsäkasvit asutukselle ilmaantuvat.

    Äh. Se olikin alkujaan ”piikkiäinen”. Tein haun sillekkin ja löytyi.

    kisi

    Herra Hemputtaja, kaverin villapaitaan heitetyt ja siihen tiukkaan takertuneet pallot olivat ehkä takiaisesta (Arctium tomentosum)?

    Anton Chigurh

    Syön muutaman valkosipulin päivittäin, siitä huolimatta flunssaa ei ole näkynyt vuosiin.
    Ainahan se on typerysten hallitsemassa maailmassa tylsää.

    Ei kai humppari ole joutumassa hallitsemattoman kiihkon valtaan?

    Aukusti

    Peltomullassa voivat ns. rikkaruojen siemenet säilyä kymmeniä vuosia. Kun ne nousevat ajourissa maan pintakerrokseen ja saavat auringonvaloa ne itävät. Eivät kuitenkaan menesty kovin kauan kun kasvava puusto alkaa varjostaa.

    Lupiini ja monet muutkin valoisten paikkojen kasvit eivät menesty varjoisissa paikoissa. Ravinteista ei esim lupiinilla olisi puutetta metsässäkään, koska se tuottaa itse typpeä.

    Huopaohdaketta on käytetty myöskin koristekasvina. Sekin vaatii valoa, sillä entisellä peltomaalla kolmen kesän ajan kasvaneet pajut tukahduttivat komean kasvuston melkein sukupuuttoon. Sain ajoissa ”pelastettua” sen niittyä kaunistamaan ja hyönteisille ravinnoksi. Monet perhoset käyvät ohdakkeissa mettä imemässä ja kimalaisille se on hyvä mesilähde.

    Kuten tunnettua, kimalainen on tärkein metsämarjojen pölyttäjä, joten kannattaa niillekin evästä jättää.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 10)