”-Kaksivetoinen traktori on aika avuton metsämailla, ja vaatii tilaa kärryineen aika paljon. Survoo juurenniskat, ja vinssivaijerilla on pilattu monta palstaa.”

Joskus kuulostaa joidenkin vankkumattomat mielipiteet ihan siltä, kuin ne olisi Raamatusta peräisin. Kun tietää vain yhden totuuden, ovat kaikki muut väärää uskontoa!

Kevytkeulainen kaksivetoinen traktori, jossa vielä aisapaino ja veto keventää etupyöriä, on uskomattoman hyvä kulkemaan maastossa, kannokossa ja kivikossa, Pikkuruinen, mönkijän telikärryn kokoluokkaa oleva kärry nivelaisan kanssa ei oikaise koskaan ja sallii 90 asteen kurvin, eikä poikkea traktorin jäljiltä. Nastaketjut vetävissä pyörissä varmistavat sen, että siitä se menee, mistä mönkijäkin ja mönkijä jää usein mahastaan kiinni sellaiseen, mistä Taavetti menee vaivatta.

Olen ajanut M-kelkalla puutavaraa, Mönkijällä myös, Maataloustraktoreilla: Nelikoilla, takapotkuisilla, ketjuilla ja ilman. Nytkin on Polariksessa ketjut, Traktorissa aina, paitsi pidemmällä maantiematkalla, sekin vain yleisen paheksunnan takia. Olen myös ajanut erilaisilla metsätraktoreilla, telojen ja ketjujen kanssa. Nykyään ajelen mieluusti juurikin Taavetilla, koska se on niin näppärä pyöritysajossa, näppärämpi/ notkeampi, kuin mönkijä.

Mitä olet metsässä touhuillut vinssivaijerin kanssa? Kyllä minä olen vinssannut – aikojen alussa vedettiin ja juontotraktorilla kiskottiin jopa kokorunkoina puuta varastopaikalle, mutta siitähän on luovuttu, vaikka ojikoilla hyvä vinssi olisi vieläkin mainio työkalu.

Alkaa olla kannattavampaa ostaa klapit pihaan kipattuna, jos mönkkäreitä ja traktoreita pitää tuota hommaa varten saada. Tai lämmittää sähköllä. Eikä rahanmeno ainakaan vähene siitä, että keksii koneille muutakin käyttöä.

Kivoja leluja ne on, mutta tarveharkintaa sen ei pidä antaa sotkea. Onhan naapurilla lehtipuhallin ja innokkaasti kaveri syksyllä lehtiä puhalteleekin. Mitä hyötyä niitä moneen otteeseen on kerätä, sitä ei ehkä koneiden kanssa pelatessa tule mietittyä.

Itse haravoin.

Gla:n mainitsema klapien osto oli myös minulla vaihtoehtona mielessä. Jos ko klapimäärän takia täytyy ostaa moottorisahaa kummempi vekotin, niin ei järkeä. Moottorisahakin on ehkä turha, jos polttopuusavottaan käytetyn työajan voi myydä. Siinä tapauksessa järkevä hankinta voisi olla kahden käden vesuri. Sillä sitten muutaman päivän harventelee pusikoita. Viiden vuoden päästä sitten on muuttorisan osto paikallaan.

Yksi mahdollisuus on antaa polttopuun keräilijöiden hoitaa palsta ja saada heiltä korvauksena klapeja.

No nyt taitaa olla asenne kohillaan.

Tuota vinssausta käytettiin puunkorjuussa vuosikymmenet sitten, kun ei ollut näitä ulottimia. Ainakin pirkanmaalaisissa kuusikoissa vaijerimiesten jäljiltä syntyi vahinkoa. Tietysti riippuu tekijästä ja kiiruustakin. No eipä tuosta enempää. Kukin tulkoon uskossaan autuaaksi, tarpeinensa.

Yhdenkäden vesureista ylivoimainen on tähän asti ollut ”Kurejokinen”. Siinä on jo hieman varttakin, eikä pelkkä kahva terän jatkeena. ”Mahakas” terä leikkaa puuta lievästi viiltämällä ja ohut terä uppoaa kevyesti puuhun. Mallikas – teroitettu koukku suojaa terää maakosketuksessa ja toimii kuin ”Vesaviikate” tai ”Raiveli” pienten vesojen poisnyppimisessä, jos haluaa poistaa niitä kuin viljaa sirpillä leikatessa,

Varhaisperkauksessakaan se ei ole yhtä tehokas kuin Raivuri, mutta eipähän ainakaan pörise.

.