› Keskustelut › Metsänhoito › Puilla on sosiaaliset verkostot

Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 36 total)
1 2 3 4

  • Puilla on sosiaaliset verkostot

    Sent on: 5.2.2016 at 19:27

     Artikkeli Iltalehdestä: 

    Puut huolehtivat toisistaan ja erityisesti jälkikasvustaan. Ne kommunikoivat keskenään ja auttavat, jos kaverilla on ongelmia.
    Puut pitävät huolta toisistaan ja syöttävät muun muassa ravinteita heikommille.

    Puut pitävät huolta toisistaan ja syöttävät muun muassa ravinteita heikommille. (EPA)

    Puiden salattu elämä (Das geheime Leben der Bäume) on ollut Saksassa kirjallinen sensaatio. Entisen valtion metsänhoitajan Peter Wohllebenin tietokirjaa on myyty jo reilut 320 000 kappaletta ja käännös on tekeillä 19 kielelle.

    Biologit ovat jo kauan tienneet, että puut tekevät juuriliitoksia, joiden avulla ne vaihtavat ravinteita ja kommunikoivat keskenään esimerkiksi siitä koska tiputtaa lehdet.

    Puut oppivat ja muistavat. Ne hoitavat sairaita naapureitaan. Ne varoittavat toisiaan sienirihmastojen kautta kulkevilla sähkösignaaleilla. Yhteisöissä puut elävät lähes poikkeuksetta pitempään kuin erakot.

    Wohlleben opiskeli metsänhoitajaksi ja aloitti työskentelyn Rheinland-Pfalzin osavaltion metsähallinnossa 1987. Teollinen metsänhoito ei kuitenkaan ollut lähellä hänen sydäntään.

    Hän alkoi opiskella omatoimisesti lisää puiden elämästä, asioita joita metsänhoitokoulussa ei opetettu.

    Kaveria ei jätetä

    Wohlleben vieraili vanhoissa metsissä Sveitsissä ja Saksassa. Niissä kasvoi isoja, vanhoja puita. Metsiä hoidettiin rakkaudella ja puistakin tuli arvokkaampia.

    – Kun metsänomistajat halusivat ostaa auton, he kaatoivat kaksi puuta. Tehometsissä kahdella puulla voi ostaa pitsan, kertoo Wohlleben New York Timesin haastattelussa.

    Creator
    n-merkki
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Timppa 6.2.2016 at 16:57

    En kyllä ole huomannut puun suosivan jälkeläisiään. Ei niitä kuusen taimia paljoa ison kuusen alla kasva. Jos sattuu joku vaivainen kasvamaan, niin kyseessä taitaa olla samanlainen mieltymys maaperään. Kuten tuolla aiemminkin kirjoitin, niin kyllä kukin puuyksilö kokee naapurin kilpailijaksi, jonka yrittää voittaa vaikkapa pituuskasvussa, jotta saisi enemmän valoa ja sitä kautta taas lisää kilpailuetua. Tämä puiden keskinäinen kilpailu johtanee ajan mittaan siihen, että parhaat geenit omaavat pärjäävät ja siten laji jalostuu ja pärjää toisten lajien kanssa kilpailtaessa.

    hemputtaja 6.2.2016 at 17:59

    Timppa tuossa yllä ei ole huomannut jälkeläissuosintaa ja mistäpä tuon havaitsisikaan ilmaan geenitestejä.

    Muutaman jutun (referaatin) tuosta sukulaissuosinnasta olen kyllä lukaissut ja tutkimukseen ovat perustuneet. Tuntuivat myös aika luotettavilta. Viimeisin taisi koskea omenapuita.

    Saman olen myös huomannut kuin Timppa. Kyllä isot valtapuut pitävät huolen reviiristään. Ei kasva puun lähiympäristössä kuin kituliaita taimia olivat sitten sukua eli ei, aukon reunassa on myös aina muutaman metrin taimeton kaista, jne. Ehkä pitävät sukunsa hengissä, mutta päästävät kasvamaan vain hitaasti.

    Tuossapa sitä on mielestäni miettimistä jatkuvan kasvatuksen intoilijoille. Taimettuminen voi olla heikompaa kuin odotetaan ja täydennysistutuskin voi alkuun kitua. Ison puun poiston jälkeen jää tyhjä laikku ja parhaassa tapauksessa kanto jää henkiin ympäristön pikku sukulaisten avulla ynnä laikku jää pysyväksi.

    Pöhköjä puheita, eikös.

    Kurki 6.2.2016 at 19:58

    Ja kuinka ihailtavasti puut ottavatkaan vastuuta toisistaan, kun myrskyssä jonku juuristo pettää, niin avulias vieruskaveri ottaa tukeakseen sen ja estää näin maahankaatumisen ja pikaisen kuoleman.

    A.Jalkanen 6.2.2016 at 20:13

    En tiedä, mutta arvaan: avohakkuun jälkeen mykoritsoilta häviää isännät ja olot menevät muutenkin heikoiksi. Sienet ovat kuitenkin hyviä leviämään, joten kai ne palautuvat metsänviljelyn jälkeen alueelle. Sitä on tutkittu, että paraneeko menestyminen istutuspaikalla jos sienijuuri annetaan taimen mukaan (sen kasvualustaan) taimitarhalla. Tuloksia en kyllä muista.

    Jälkeläisten ’auttaminen’ tarkoittaisi kai käytännössä sitä, että puu tunnistaisi itsensä kanssa geneettisesti jonkin verran samanlaisen taimen ja syöttäisi sille yhteyttämistuotteita (sokereita) juuriyhteyksien kautta.

    kisi 6.2.2016 at 20:38

    – Oho, luiskahti ohi otsikon, sorry.

    Ai siellä onkin Anneli kommentoinut tässä olleeseen kysymykseeni. Kiitos, siirryn tästä tutkimaan hänen tuotostaan!

    Jovain 8.2.2016 at 07:30

    Voihan se suuri kanto syöttää jälkeläisilleen ravinteita kaadon jälkeen ja taimien kasvu tällaisessa vapautuneessa tilassa lähtee lentoon.
    Miten se geneettinen perimä ja yhteys sukulaisiin sitten meneekin, mutta levinneisyydessä ainakin puulajien välillä on suuria eroja. Kuusen ja koivun siemenet leviävät laajalle alueelle, kun mänty on enemmän paikallinen. Siellä uudessa paikassa eivät lähisukulaiset ainakaan ole turvana, on alettava alusta?
    Sen olen huomannut, että puulajien välisessä kilpailussa, lehtipuut etukasvuisina käyttävät röyhkeyttään törkeällä tavalla hyväkseen. Kummasti löytyy sen alta nousevan kuusen tai männyn taimen tai vielä isommankin puun alun, latvan yläpuolelle sen valtaa pitävän lehtipuun kasvattamat suuremmat oksat. Usein miten torjunta onnistuu ja kilpailijan latva tuhoutuu. Näkee myös lehtipuurunkojen latvusten nousevan sinne kilpailevan puun latvuksen yläpuolelle.

    lastunraapija 8.2.2016 at 10:59

    Pääkohtia edellä mainitulla videolla olevasta Peter Wohllebenin haastattelusta:

    Wohlleben oli kasvanut kaupunkilaisena Bonnissa. Hän kyllästyi nuorena roskatynnyreiden potkiskeluun ja lähti oppisopimustyyliseen harjoittelupaikkaan metsäalalle. Paikka aukesi seutukunnallisen metsäviranomaisen virkaan. Tehtyään parikymmentä vuotta tavanomaista metsänhoitoa hän sai kyllikseen tehometsätaloudesta ja oli irtisanoutumassa. Sen sijaan hän sai sovituksi jatkon valtiollisessa systeemissä suojelumetsien hoitajana. 15% paikallisesta metsästä on suojeltua. Mahdolliset hakkuut tehdään niissä käsityönä ja hevosvetoisesti juontaen. Yhteiskunnallisesti suojelu on ollut taloudellisestikin kannattavaa, vaikka metsähallinnon haaran tulot ovat hiukan vähentyneet.

    Pyökkimetsän ekosysteemistä hän kertoo, että filmissä näytetty lähes maan pinnan tasossa oleva kanto on satoja vuosia vanha ja silti yhä elossa. Elävien puiden sienikumppanit välittävät nouseville taimille ravintotukea ”imetyksenä”. Pyökkimetsähän on tyypillisesti latvustoltaan täysin sulkeutunut ja vain kolme prosenttia valosta pääsee maan pintaan. Maan pintaa peittää tuhti kerros edellisten vuosien lehtiä. Tällaisessa ympäristössä taimen onkin tosi vaikeaa menestyä ilman tällaista lajitoverien järjestämää ”lastenhoitotukea”. Bonnin yliopiston tutkimusten mukaan puiden juuret myös osaavat erottaa puuyksilöitä ja tehdä ravintoa luovuttavia yhteyksiä tai torjua ne ja välttää tekemästä yhteyksiä omiin juuriinsa. Vanhojen kantojen ”imettäminen” ja hengissä pitäminen saattaa tuoda pystyssä oleville puille tietoa huonoille ajoille suojautumisesta. Samoin hyväkuntoinen puu voi ruokkia huonokuntoisen naapurin vaikean vuoden yli.

    lastunraapija 8.2.2016 at 11:00

    Jatkoa Wohllebenin haastattelusta:

    Jos pyökkiin tulee hyönteistuholaisia, puu tunnistaa tuholaisen syljestä sen lajin ja alkaa erittää feromoneja, jotka kertovat tämän tuholaisen vastustajahyönteisille tapahtuneesta. Vastustajat saapuvat paikalle torjuntatyöhön. Tuulen myötä feromonisuojaa leviää myös läheisiin puunaapureihin. Wohlleben väittää, että sinirihmayhteydet välittävät tämän tiedon tuholaisista vastatuuleenkin. Hän kertoo sienirihmojen välittävän sekä kemiallisia että myös sähköisiä signaaleja puiden välillä; kertomatta kuitenkaan yksityiskohtia. Hän vertaa tätä puiden omaan ”internettiin”.

    Puun kuoren vaurio lähettää sähköisellä signaalilla tiedon vauriosta pitkin puuta sen muillekin osille. Wohlleben kuvaa tätä puun kiputuntemukseksi.

    Wohlleben katsoo, että ihminen on teknologian myötä vieraantunut kasviston elämästä. Eläimethän elävät kasviston ehdoilla.

    Näytetty metsä on myös hautausmaa, jonne merkityn puun juurelle voi tuoda läheisensä tuhkan. Hänen omalle perheellensä on myös varattu sieltä hautapuu. Hautapuun sallitaan kasvaa sata vuotta, minkä jälkeen se menee puutavaraksi.

    Haastattelun ulkopuolista tietoa:
    -Tämä hautaustapa metsään on levinnyt Saksaan Sveitsistä. Asiaan liittyy ainakin patentti, firmoja ja oman hautapuun saanti edellyttää rahaliikennettä.

    A.Jalkanen 8.2.2016 at 11:26

    Melko hyvä saksan taito lastunraapijalla. Danke schön für den Zusammenfassung!

    lastunraapija 8.2.2016 at 12:16

    Niin, 13-vuotiaana kannoin kotiin todistuksen, jossa saksan numero oli 4. Äiti sanoi, ettei tuo vetele. Mammanpoika otti sitten kirjan käteen. Sen äherryksen pohjalta olin sitten pari vuotta töissä noiden pyökkimetsien vierellä, ihan muulla alalla.

Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 36 total)
1 2 3 4