Kannattaa muuten lukea tuo otsikon kirja. Siina Veikko sangen ansiokkaasti kertoo kuinka suomalainen metsa aikoinaan on kehittynyt ”kirveen koskematta”.

Ote kirjasta:

Luonnolla ei sinänsä ollut kiirettä, kaikki kävisi niinkuin luonnonlaeissa on säädetty. Ihmisillä ei ollut vielä varsinaista metsätaloutta, he eivät olleet huolehtimassa metsän uudistamisesta.
sen sai luonto itse hoitaa miten taisi. Ja kyllä se osasi.
Mutta luonnolla ei ollut ihmisen malttamattomuutta nähdä järjestystä ja tulosta mahdollisimman pian.
Oli vain tyhjän kasvualan täyttämisen pakko, siementämisen, lisääntymisen ja kasvamisen mahtava voima.

Sitä mukaa kuin aluskasvillisuutta ilmestyi ja vesakot valtasivat alaa, tulisivat myyrät ja hiiret, jänikset ja hirvet, ja niiden perässä seuraisivat lumikot ja kärpät, pöllöt ja haukat ja isommat pedot.
Käet ja pikkulinnut panisivat merkille hyönteisesiintymät.

Ote Kalevalasta:

Mäet kylvi männiköksi,
kummut kylvi kuusikoksi,
kankahat kanervikoksi,
notkot nuoriksi vesoiksi.
Noromaille koivut kylvi,
lepät maille leyhkeille,
tuomet kylvi tuorehille,
raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille,
pajut maille paisuville.

Siit alkoi salot yletä,
metsä mielin kasvaella,
käet kiistoin kukkumahan,
linnut laauin laulamahan,
pesimähän pienet linnut.