Kuten jo edellä todettiin, katkotuista rungoista katkonnan virheellisyyden osoittaminen on hyvin vaikeaa. Tärkeintä olisi, että itsellä olisi jo ennen kaupantekoa realistinen kuva siitä, mitä on myymässä. Käy runko rungolta katsomassa tyveltä runkoa pitkin latvaan päin. Jos on sitä mieltä, että lähes jokaisesta olisi vaikka pylvääksi, kannattaa se mainita ostajalle ja mieluummin käydä vielä yhdessä toteamassa. Silloin voi edellyttää tarkkaa tukin katkontaa. Jos rungot taas osoittautuvat joksikin muuksi, on runkohintakauppa varteenotettava vaihtoehto.

Kysyin tarjousta kolmelta sahalta (muita ei ollut tälle seudulle potentiaalisia), mutta kahta ei kiinnostanut kun liian kaukana kuitenkin ja yksi kävi paikalla ja sanoi että ei tarpeeksi järeätä heille.

Runkohintakauppaa mietin, mutta en itsekseni päässyt millään selvyyteen mikä parasta. Yksi asiantuntijataho suositti ennemmin puutavaralajikauppaa, niin sillä päädyin tähän.

Mutta kuten sanottu, ei tässä isoa ongelmaa ole, että ei ole mikään hätätila. Lähinnä yrittää ottaa oppia tässä että missä mennään.

Ja hakkuu on vielä varsin alussa, että täytyypä huomenna tutkia vielä pystyssäolevia.

Oston puheista ymmärsin että kuusitukin hakkuu on se mikä tällä hetkellä jotenkin kannattaa.

Että näin…

Näinhän se tahtoo mennä, kuten oksapuu totesi. Kun hakattavalla kuviolla tai leimikossa yleensäkin on useita puulajeja, niin aika harvoin käy niin, että kaikista lajeista saisi parhaan hinnan ja/tai hakkuutuloksen. Tämä on yksi tärkeä syy, etten ole innostunut sekametsistä. Puukauppoja hieroessa ja kilpailuttaessa on aina ihan ensimmäinen kysymykseni ollut, että mitä puulajia te nyt kaikkein eniten tarvitsette? Hakattavat leimikot ovat lähes aina päätyneet sille ostajalle, joka on sillä kertaa eniten ko. leimikon puulajeja tarvinnut.

”..sitten on näitä, että jos kuusella ja männyllä on menekkiä, jää hyvästä metsästä hieskoivikko pystyyn…”      Minkähänlaisia puukauppasopimuksia on allekirjoitettu…?