Puukaupan ongelmia?

Ei ollut tarkoitus syyttää ketään.  Kerroin vain esimerkkinä kuten sinun tapauksen että kun jaetaan sellaisia tulosteita niin yleensä olisi hyvä että olisi mukana joku joka tulkitsee niitä. Monesti on niin että kun kaikkia ei voi kädestä pitäen neuvoa niin hyvä ettei ihan kaikkia tulosteita jaeta  vain oleellisemmat.

Kansanomaisesti keskustellaan siitä onko tukkia hakattu kuitukasaan. Pyytämällä ns pitkä lista jossa on myös kuitupölyt läpimittaluolittain, niin siitä näkee paljonko on tehty tukkikokoisia kuitupölkkyjä ja onko tehty lyhkäisiä mittoja ja missä läpimittaluokissa. Jotta voi tehdä arvion katkonainen laadusta  täytyy olla leimikon laatu  nähtynä ennen hakkuuta. Pyytämättä ei ns. pitkiä listoja yleensä anneta.

Jos hakkuun alla on päätehakkuu leimikko ja tukin kertymä askarruttaa kannattaa tehdä työmaa käynti ja jututtaa konemiehiä. Paikanpäällä selviää hakattavan leimikon tukkiosuus, laatu ja miten kauppaan kuuluvat läpimitat ja pituudet sopii siihen leimikkoon.

Harvennus leimikon tukki prosentti on yleensä vaatimaton, koska poistettavat on ensisijaisesti leimikon heikoimpia runkoja. Konemiehet neuvoo mielellään myös metsänomistajaa ja edustajaa mittojen sopivuudesta hakattavaan leimikkoon, (sahurit)  se on käyntikortti seuraavaan leimikkoon.

Moton tulosteiden vertailussa kannatta huomioida miten laaja pituus ja läpimitta valikoima on kirjattu ko. kaupan laatuliitteelle ja kauppakirjalle.

Puiden poisvientiin kesken hakkuun kannattaa suostua siksi, että varastopaikat säilyisivät järjellisen kokoisina. Muuten voi antaa sellaisen uudistamisohjeen, että vähänkään maastoltaan kelvollisten sähkölinjattomien teiden varsille ei kannata istuttaa yhtään tainta 10 metriä lähemmäs tietä, jotta se olisi käytettävissä varastopaikkana metsän puolelta purkaen. Puukauppa vaati molemminpuolista luottamusta ja jos sitä ei ole, kannattaa suuntautua muihin elinkeinoihin.

Lukuisia kaupallisia sopimuksia tehneenä minua eniten hämmästyttää puukauppasopimusten kirjaus, että omistusoikeus siirtyy kaadettaessa. Tyypillisesti omistusoikeus siirtyy vasta maksettaessa. Olen ymmärtänyt, että tähän on syynä juuri tuo kesken hakkuun tehdyt kuljetukset – olisi globaalille yritykselle ongelmallista, että laivaan lastattaisiin sellua, jonka raaka-aine ei edes ole vielä sen omistuksessa…

Pystykaupassa vaaranvastuu siirtyy kaadettaessa (so. jos esim. metsätraktori ja sen puukuorma palaisi tai puita jää keräämättä), mutta omistuksen kuuluisi siirtyä vasta maksettaessa.