Taitaisi olla parempi vain kävellä ostajakaditaattien kanssa myytävän palstan reunaan ja pyytää kokonaistarjous kohteesta . Suurimman rahamäärän tarjoaja saisi potin ja voisi katkoa puut parhaaksi näkemällään tavalla . Jäisi vatuloinnit ja turhat pohtimiset vähemmälle.
: )

Se on ihan hyvä, että Jesse on aina tyytyväinen tekemiinsä puukauppoihin, ym. metsiinsä liittyviin ratkaisuihinsa, eikä meillä muilla ole siihen nokan koputtamista, mutta sitä en kyllä ymmärrä, miksi hänen pitää aina nähdä toisten tekemisessä jotain huonoa.
Mitä noihin kilpailutuksiin tulee, Jesse on täällä omilla kommenteillaan paljastanut useita kertoja sen, ettei hän ole aivan täysin sisällä koko aiheessa.
Kilpailutuksessahan nimenomaan punnitaan kaikki puukaupan osa-alueet yksikköhintoineen, katkontoineen, bonuksineen, kokonaispalveluineen, jne.
Parhaimmillaan voi tarjousvertailussa olla usempikin sopimuskumppani ja useita muita puunostajia.
Ei tarjousten vertailu aivan yksinkertaista ole!

Onnistuneen puukaupan teko alkaa siitä, että selvitetään mitä ja millaista leimikkoa ollaan myymässä. Jos puustotiedot ovat epätarkat voi kilpailuttamista ja tarjousten vertailua pitää lähinnä arvailuna. Joku ”ostomies” käy maastossa tutkimassa ja tarjoaa siltä pohjalta ja toinen katsoo vain paperilta ja latoo taulukosta hinnat. Miten voi vertailla ja tehdä oikean ratkaisun, jos ei tiedä mitä todellisuudessa on myymässä?

Kauppakirjaan merkitään yleensä varsin leveä haitari tukkimitoille ja lopulta vasta korjuun aikainen ”markkinatilanne” ratkaisee sen miten rungot katkotaan. Olen nähnyt sen kuinka sahayhtiö pyrki tekemään mahdollisiman paljon pitkiä tukkeja ja kuinka parjattu sellusahuri halusi tehdä merkittävästi lyhyempiä tukkeja kuin kaupassa oli alunperin sovittu.

Kun metsänomistajalla on tarkat puustotiedot ja hakkuun jälkeen saatu tukkitaulukko voidaan ryhtyä tarkastelemaan katkonnan onnistumista. Jos haluaa varmistua tukkitaulukon saamisesta , voi asian nostaa esille puukaupasta neuvoteltaessa. Katkonnan valvonta pelkästään pinoja katselemalla ja katselemalla vanhaa mt-suunnitelmaa ja muistikuvia on lähinnä ajanhukkaa ja itsepetosta.

2. Tarjoukset kannattaa pyytää mieluiten mahdollisimman monelta ostajaehdokkaalta. Ostajien puuntarve saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti ja koskaan ei voi olla varma mitä kukin tarvitsee. Tarkka arvio puustosta helpottaa osaltaan tarjousten saamista. Tarjouspyyntöön kannattaa sisällyttää myös mahdolliset lisäpalvelut, kuten uudistamistyöt ja tienparannukset.

Tarjouksia vertaillessa kannattaa keskittyä niin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuteenkin. Varsinainen tarjousten vertailu on helppoa matematiikkaa, kerrotaan vain leimikon puustotiedot tarjouksissa olevilla yksikköhinnoilla ja lisätään/vähennetään lisäpalveluiden arvot.

Jotta asia ei olisi kuitenkaan näin yksinkertainen, niin asiaan voidaan sotkea myös katkonta eli miten puu jaetaan eriarvoisiin puutavaralajeihin. Ensiharvennuksilla ja muilla vähän tukkipuuta sisältävillä leimikoilla tällä ei ole juurikaan merkitystä, mutta järeillä päätehakkuilla sitäkin enemmän. Yleisenä hypoteesinä voidaan pitää, että pääasiassa sahausta suorittavat ostajat katkovat arvokkaammat puutavaralajit paremmin kuin ns. sellun keittäjät. Tämä kuitenkin voi toisinaan kääntyä päälaelleen markkinatilanteesta johtuen. Metsänomistajan omatoiminen katkonnan vertailu perustuu pääasiassa omiin kokemuksiin. Monella on myös ns. luottoyrittäjä puunkorjuussa jota he suosivat hyvän katkonnan takia.

4. Periaatteessa puunkorjuun suunnittelu kuuluu ostajalle, mutta halutessaan metsänomistaja myös osallistua esim. merkitsemällä maastoon säästettäviä kohteita yms. Korjuuta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös vuodenajat ja mahdollisesti myös vallitsevat keliolosuhteet. Usein pienillä muutoksilla esim. juontouran suunnittelussa voidaan merkittävästi vähentää maastovaurioita. Metsänomistajan kannattaakin yleensä suhtautua myönteisesti ostajan puolelta tuleviin ehdoksiin suunnitelmien muuttamisesta, niillä kun yleensä on kokemukseen perustuva pohja. Metsänomistaja voi myös vaikuttaa korjuunsuunnitteluun paikallistuntemuksellaan ja näin ollen helpottaa suunnittelijan työtä.

Puunkorjuun aloituksesta ilmoitetaan metsänomistajalle, mikäli tästä on kauppakirjalla sovittu. Nykyään ilmoituksen hoitaa yleensä hakkuukoneen kuljettaja, jonka kanssa kannattaa käydä läpi ostajan kanssa sovitut asiat. Metsänomistajan kannattaa käydä leimikolla pian aloituksen jälkeen mikäli mahdollista, sillä tällöin on vielä mahdollista vaikuttaa esim. harvennuksen tiheyteen. Ammattitaitoinen kuljettaja pystyy muuttamaan työjälkeään toiveiden mukaan. Kuljettajalta kannattaa myös tarkistaa milloin koneen mittalaite on tarkistettu viimeksi. Nykyään koneista otetaan ns. iso otanta 4-6 kertaa vuodessa ja kuljettaja valvoo mittalaitetta silmämääräisesti sekä päivittäin mitattavilla satunnaisotannalla valituilla rungoilla.