› Keskustelut › Metsänhoito › PUUKAUPPAKOULU,MENIKÖ SOVITUSTI ?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 55)
1 2 3 4 5 6

  • PUUKAUPPAKOULU,MENIKÖ SOVITUSTI ?

    Sent on: 24.5.2015, 16:39

    Metsälehden Makasiini avasi asiallisen räväkästi ensimmäisen osan Puukauppakoulusta, ” puukaupan tulos ratkaistaan korjuuvaiheessa ”

    Näitä puukauppaan liittyviä kysymyksiä on korkea- aika syventää ja käydä läpi, etenkin uusien ja harvemmin metsäkaupoille päätyneiden keskuudessa, nyt ammattilaisten opastuksella !

    Metsäteollisuus on hetken päästä hakemassa niitä lisämiljoonia motteja uusien tehtaiden raaka- aineeksi, joten tietoisuus ja koulutus on oikein paikallaan näin lehdenkin välityksellä.

    Esim, viestin apuotsikko: Puukaupan tulos ratkaistaan korjuuvaiheessa, on selkeä kannanotto / valvonnalla voittaa aina !

    Tekijä
    metsä-masa metsä-masa
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • T.Pihlaja 28.5.2015, 11:47

    Koetin hieman avata puukaupan saloja omasta näkökulmastani… Vaikka Jesse taitaa minua jonain Mhy uskovaisena pitääkin, niin kuitenkin pyrin pitämään ajatteluni objektiivisena…

    Kukin tietysti tekee asiat omalla tavallaan… Ja se heille suotakoon… Itse kun olen nähnyt tämän sektorin jo yrittäjänä, mhy:n toimihenkilönä ja nykyään taas moton pukilta, niin uskallan väittää jotain asiasta tietäväni… 🙂 Myös ne ”kikat” joilla vastaosapuolta voidaan halutessaan ”kusta silmään” ja vieläpä ihan laillisesti…

    Se miksi suosin asioiden kirjaamista kauppakirjalle on juurikin epäselvyyksien välttäminen… Ja se, että työntekijälläkin olisi ”pönkää” selän takana jos edellä mainittu ”emännän puu” episodi tulisi vastaan… Jos tuossakin asiassa olisi puun kaato ollut paperilla, niin vastuu olisi ollut ihan muualla kuin yrittäjällä…

    Mitä katkontaan tulee, niin itse olen ollut jo pitkään vankka kannattaja runkohinnoitteluun siirtymiseen… Paras olisi mielestäni malli jossa runkokoot jaettaisiin 5-8 kokoluokkaan joille kullekin annettaisiin könttähinta motille… Tällöin tarvitsisi vain rekisteröidä puut runkokoon mukaan mittalistaan ja valmista tulisi… Ja mikäli runko katkeaisi tai muuten jouduttasiin osittain tekemään uutena runkona, metsänomistaja voittaisi… Tosin tämähän veisi töitä meiltä ”ammattilaisilta” paljon, kun asiantuntijoita ei enää niin paljon kaivattaisikaan.. 😉

    Visakallo Visakallo 28.5.2015, 17:43

    Ennen motomitan tuloa oli 70-80 -luvulla jonkin aikaa käytössä puiden pystymittamenetelmä.
    Siinä 2-3 hengen mittaryhmä leimasi ja mittasi poistettavat puut ennen niiden kaatoa.
    Nykyinen mittatekniikka kyllä hoitaisi saman homman huomattavasti juohevammin ja edullisemmin.
    Minkälaisia kokemuksia teillä muilla jäi pystymittakaupoista?
    Muutaman kaupan ehdin silloin tehdä pystymitan perusteella, mutta motomitta tuntui kyllä sen jälkeen jotenkin luotettavammalta.

    Salonpoika 28.5.2015, 21:03

    Pystymittakauppa oli myyjälle selkeä tapa, tiesihän silloin jo ennen hakkuun aloittamista paljonko rahaa leimikosta saa. Ei tarvinnut huolehtia tuleeko tukkiosa tarkkaan käytettyä tai jääko isot latvat metsään. Olin itsekin jonkunverran pystymittaryhmässä töissä kahdella eri työnantajalla joten en systeemiä vierastanut myöhemmin metsänomistajanakaan. Yhdessä kaupassa kävi niin että korjuun jälkeen tuli automies kyselemään onko puita jonkun muun tien varressa kun tehtaan mukaan puut ei riitä lähellekään kaupan määrään. Mistä lie mittausten ero johtunut. Kaikilla mittaustavoilla voi tapahtua virheitä. Tehdasmittauksessa vain valitettavasti mittaustuloksen tarkistaminen on mahdotonta.

    Visakallo Visakallo 28.5.2015, 22:33

    Muistan, että tuohon aikaan noista pystymittakaupoista oli jonkin verran keskusteluja siitä, onko harvennusleimikoista mahdollisesti kaadettu enemmän puita kuin niitä oli leimattu ja mitattu.
    Näinhän saattoi joskus käydä esim. ajourilla, tai jos kaataessa tuli sortopuita.
    Sellaiset puut piti mitata erikseen ja lisätä kokonaismäärään, mutta pieni epäilys toki saattoi joskus jäädä.

    suorittava porras suorittava porras 29.5.2015, 18:14

    Pystymitattu oli sekin leimikko , jolla aloittelin metsäisiä askareita vieraan palveluksessa . Kaadoin toista tuhatta kiintoa aukkoa traktorimotolle 80-luvun puolivälissä . Kohteella muuten vierailivat herrat Lähde ja Vaara .
    Pystymitassa oli saatu kuviolta huomattavasti enemmän tukkia , kun
    tekovaiheen jälkeen kertyi kasalle . Firman korjuutyönjohtaja pisti ajomiehen kylmästi purkamaan kuitukasasta järeämpiä kuituja tukkikasaan . Vaje oli huomattava .

    Pystymittaporukat mittasivat vielä samoihin aikoihin puita järeämpien motojen jäljiltä . Omallekin kohdalle sattui yksi sellainen toimitus puunmyyjän ominaisuudessa.
    Kului vain muutama vuosi , kun motomittaus syrjäytti miesvoimin tapahtuvan mittauksen avohakkuilla lähes kokonaan . Kehitys oli erittäin nopeaa 80-90 lukujen vaihteessa .

    Varsinaiseen aiheeseen…
    Nykyinen puukauppatapa vaatisi radikaalin yksinkertaistamisen . Järeyteen perustuva runkohinnoittelu tai suora urakka koko leimikosta voisi olla helpompi vaihtoehto kaikille osapuolille .
    Yhtiöiden kyky maksaa puusta paranisi , kun katkonta voitaisiin tehdä täysin asiakkaiden toiveiden mukaisesti . Toisaalta epäselvyydet vähenisivät radikaalisti . Nyt valitettavan suuri osa epäselvyyksistä johtuu leimikoiden puutteellisesta alkuarvioinnista ja/tai toisen osapuolen niukasta tietämyksestä. Edelleen tunnutaan luotettavan enemmän huolimattomasti tehtyyn puustoarvioon , kun tarkasti kontrolloituun konemittaukseen . Asiakaslähtöinen kauppatapa on myöskin hebreaa varsin monelle.

    William Munny William Munny 29.5.2015, 18:28

    Tiukkaa asiaa suorittavalta.
    Ihailla täytyy ukon kokemuksen myötä tullutta asiantuntemusta.

    Metsuri motokuski 29.5.2015, 19:25

    Tuo runkohinnoittelu on ”kaksipiippuinen” asia. Runkohinnoittelussa ostaja ottaa vastuun leimikossa olevista vikaisista puista. Kuten lahoista, mutkaisista ja muutenkin huonosta tukinlaadusta. Siinä ostaja huomio vikaisuudet hinnalla. Tarjomalla runkopuusta sellaisen hinnan että kaupasta tulee kannattava.

    Jos myyjä on varma leimikon hyvästä laadusta ja siitä että tukkiprosentti on hyvä niin ehkä ”palikkamyynti kannattaa”. Itse olen sitä mieltä että runkohintakauppaa en tarjoa kuin huonolaatuisesta tai sitten sellaisesta metsästä jossa vikaisuutta sekä lahoa saattaa löytyä. Siinä tapauksessakin heikkolaatuinenkin tukki ohjautuu tukkikasaan ja siten vältytään tukin ohjautumisesta kuituun. Uskon että tällaisissa leimikoissa runkohinnoittelulla tehdään parempi tili.

    Nimetön 29.5.2015, 21:01

    Metsuri motokuskin kans samaa mieltä.

    Oisko semmosta mahdollisuusta että puun ostaja ilmottas kauppaa tehdessä reilusti mitä tukin pituuksia suositaan, eipä ois jälkeenpäin mitään mussuttamista myyjällä. Ainakin minulle on hakkuukoneen kuljettaja yleensä selittänyt hyvinki tarkkaan mihin mittohin pikkutukit katkotaan ja mikä mitta on pikkutukeissa suosittu. Normi tukeista en ole koskaan kuullut että jotain pituutta pitäs suosia.

    kuusessa ollaan 29.5.2015, 21:11

    Kauppaa tehtäessä ei välttämättä tiedetä, mitä pituuksia ja paksuuksia saha hakkuun hetkellä tarvitsee.

    Runkohinnoittelulla tulisi laatuajattelua enemmän metsänomistajille ja leimikkoa ”trimmaamalla” (hyvällä raivauksella ja vaikkapa ennakoivalla energiapuun keruulla) metsänomistaja voisi tehdä houkuttelevamman kohteen. Joka taatusti näkyisi tarjouksissa.

    Sitä joskus ihmettelee, kuinka pienellä saisi rupisen näköisestä metsästä ihan toisenlaisen kaupattavan…jos vaikka hakkaa hankintana kuitukoivut ja muut vähemmistöpuulajit pois, kuvio näyttää aivan toiselta ostomiehen silmiin. Lisäksi saisi noille vähemmistölaaduille kunnon hinnan.

    Hyöteikkö Hyöteikkö 30.5.2015, 14:01

    Näillä ns. asutustiloilla oli vielä 1980-luvullakin tarkka kontrolli puun myynnissä. Jos oli valtionvelkaa, piti hakea puunmyyntilupaa ennen myyyntiä ja hakkuun aloittamista, että tilan arvo vastaisi jäljellä olevaa velkaa eikä valtion saatava vaarantuisi.

    Oma muistoni leimikon pystymittauksesta on kotimökiltäni 1960-luvun puolivälistä. Isäukko haki puunmyyntilupaa. Menetelmä oli kolmivaiheinen. Ensin tuli lupa tietylle kuutiomäärälle, sitten mitattiin pystyyn luvattu kuutiomäärä. Tässä vaiheessa minäkin tulin kuvaan mukaan. Vanerikaulaimella rinnankorkeusläpimitat. Huutelin ylösottavalle metsäteknikolle: ”mänty kuustoesta, näre neljötoesta” jne. ja iskin pilkat puun kylkeen kunnes luvattu kuutimäärä tuli täyteen. Lopullinen mittaus sitten. kun puut olivat pinossa autotien varrella.

    Elämä on täynnä sattumuksia. Parikymmentä vuotta myöhemmin minäkin olin noiden valtion saatavien ja lupien valvoja. Mutta käytännön kokemusta ei mikään voita.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 55)
1 2 3 4 5 6