Taimikon perustamiskustannukset ovat nousseet viime vuosina, kuusikuidun hinta romahtanut kuusitukkiin nähden ja nämä taloudelliset viisarit ohjaavat monia miettimään vaihtoehtoja. Mutta Visakallo varmaan oikeassa, ja siperia opettaa, kun sekametsän sijaan lopulta on laho pieni läpimittainen kuusikko.

Metsä on monelle muutakin kun sijoituskohde… Mutta nythän metsäpalstoilla on kysyntää jotenka paras tili tehdään silloin kun ne myydään… Mitä tulee ensiharvennuksiin niiden kaupoissa puun hintojen vaihtelu ollu erittäin suurta, nyt näyttää ainakin Keski-Suomessa että parhaan hinnan niistä saa kun ottaa kemerat ja myy energiaksi.

Toistaiseksi kuitupuusta on saanut huomattavasti paremman kantohinnan kuin energiapuusta. Hankinnalla jos tekee tilanne muuttuu.

Kujalan jutussa paljon asiaa mutta kuuluu oman firman mainostus myös siellä mukana tottakai.   Luken tutkijat tietää metsien hiilitaseesta varmasti paremmin kuin Kujala .   Tukki% kuulemma oli alkuun 60-70 % ja seuraavassa yläharvennuksessa jo 90 % .   Onhan se varmaan jos korjuussa valitaan vain arvioon sopivia puita sitten 20 vuoden päästä.   Tulee sama ongelma vastaan kuin rahastoissa, kun melkein kaikki arvopuut on hakattu ja uutta saa odottaa liian kauan. Jk:n  sekapuustojen kasvatus ja rehevien pienaukkojen riittävä taimettuminen ja niiden taimien hyvä kasvu on lähinnä toiveajattelua . Jossain kasvupaikassa ja tilanteessa onnistuu toki mutta useimmiten ei.

Samaa mieltä siitä että kohteen mukaan pitää metsän kasvatusketju päättää eikä jonkin totutun kaavan mukaan.  Kuitupuun liian kallis kasvatus on myös tarpeen päivittää nykyaikaan paremmin sopivaksi mutta sen voi ratkaista järkevämminkin kuin suosittelemalla jatkuvaa kasvatusta vaihtoehdoksi joka paikkaan.

Hyvin skeptinen on arvelu menestyksestä pitemmässä juoksussa. Alussa tietysti kun lokattavaa on, elämä hymyilee. Raiskioilla tallustelu pudottaa koivilleen, – tai perseelleen paremminkin.