Puusta puhe

Tämä aihe sisältää 90 vastausta, 16 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta, 7 kuukautta sitten Klapikone toimesta.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 90)

1 2 3 … 7 8 9

Puusta puhe

Lähetetty: 7.4.2017, 08:31

Sain jostakin toiminnasta palkinnoksi kirjan : ”Puusta puhe”. Siihen on koottu Kari Mielikäisen pakinoita ja kolumneja tältä vuosituhannelta. Osan niistä olen nähnytkin lehtijuttuina, mutta nyt niitä on koottu kirjaseksi (Metsä-kustannus)

Juttuja näyttää olevan 66 kpl. Ne ovat sopivan kokoisia #juttu / päivä#, eli reilun parin kk:n urakka ?

Mielipiteitä?.

Tekijä
harrastelija

Teema Metsänhoito

harrastelija 12.4.2017, 08:07

Olen ymmärtänyt, että Anton on tutkijoiden rymäaktiivi? Onko Antonilla kirjallista tuotantoa – muuta kuin täällä foorumilla? Noita Mielikäisen juttujahan on ihan hauska lueskella. Tosin osa on käytännön työn kokemuksella itsestään selvyyksiä. Mutta teksti on sitä nykyisin poppia olevaa ”selkokieltä”.

torppari 16.4.2017, 22:32

yks toekkoseks männy tämäkii palsta ku ei ou mittää jutun juurta myyristä eikä ketuista

harrastelija 17.4.2017, 06:27

Käytiinpä jälkikasvujen kanssa eilen metsäretkellä n. km piennartietä, kun oli todella hyvät hanget.

Jälkihavaintoja löytyi hiiren, kärpän, ketun, jäniksen, ilveksen ja hirvenkin jättäminä.

reservuaari-indeksi 19.4.2017, 12:29

Sori että tämä on niin hataraa mutta kun en vaan muista, ja siten oikeastaan apua tartteisin tuon metsäaiheisen kirjan uudelleen löytämiseen. Luin sen aikoinaan kirjastossa enkä muistanut laittaa tietoja muistiin.

Ohuen kirjasen nimeä en muista enkä kirjoittajaakaan. Kysessä oli kuitenkin opas istutukseen ja pointti oli se että miten ensin kartoitetaan istutettavan alan pohjavesilinjat ja sitten sijoitetaan taimet noiden vesisuonten risteyskohtiin tms. Ja samalla piti tietenkin varoa toisenlaisia istutuskohtia koska niissä ne taimet eivät hyvin kasvaisi.

Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa koska kirjoittajan käytössä oli selvästikin ihan omat foliohattumaiset faktat ja muistaakseni totuutta käytettiin muutenkin kovin säästeliäästi. Sitä ei varmastikaan oppikirjana käytetä mutta jollain saattaisi olla havainto.

Löytyskö jatkovinkkejä etsintään? Kiitollisena jo etukäteen, Reva.

Planter 19.4.2017, 16:24

Nonii, taas on Reva tyypilliseen tapaansa ymmärtänyt asian juuri päinvastoin! Kyseisestä kirjasta en tiedä, mutta olen lukenut Marttojen puutarhajulkaisuja. Niissä nimenomaan ohjeistetaan välttämään esimerkiksi omenapuun istuttamista vesisuonten risteyskohtiin. Risteyskohdista purkautuva maasäteily tuhoaa juuriston mykoritsat, puu laulaa aikansa hallelujaa ja lopulta kuolee.

Jos haluaa noudattaa Marttojen ohjeistusta metsänistutuksessa, niin voi vaikkapa laittaa istutusvakan kulmaan rihman päähän roikkumaan sormuksen, jos se alkaa pyöriä kiivaasti, kun lähestyy istutusmätästä, kannattaa jättää kyseinen mätäs pajulle. Pajusta voi sitten punoa vaikkapa pajunköyttä, sillä on hyvät markkinat nykyaikana.

Visakallo 19.4.2017, 19:52

En aikaisemmin uskonut lainkaan vesisuoniin, mutta erittäin kuiva kesä 2003 muutti käsitykseni. Yhdeltä kiinteistöltä kuivui kaivo, ja asukkaat joutuivat kuljettamaan vettä muualta. Päätin kaivattaa uuden kaivon ja kutsuin paikkakunnalla tunnetun kaivonkatsojan etsimään uuden paikan. Hän totesi vanhan kaivon olevan muutaman metrin sivussa vesisuonesta ja olevan sen takia kuiva. Kaivonkatsoja merkkasi uuden paikan ja kertoi syvyydenkin (3,5 metriä) mistä vesi tulee. Kaivinkone mätti pölyävän kuivaa maata vielä yli kolmen metrin syvyydestä ja ehdin ajatella, ettei taida tähän kaivoa tulla. Silloin huomasin kauhan piikin olevan märkä. Kone kauhaisi vielä kerran monttua syvemmäksi ja silloin se tapahtui. Vettä alkoi tulla niin ettei alimmaista rengasta tahtonut saada paikoilleen, vaikka tyhjennyspumppu pumppasi vettä pois minkä kerkesi. Vesi on kylmää ja kirkasta lähdevettä, eikä vedenpinta juurikaan vaihtele. Uusi kaivo on täsmälleen saman syvyinen kuin se kuivunut vanha kaivo!

reservuaari-indeksi 19.4.2017, 20:00

Marttojen julkaisut tunnen riittävän hyvin koska itse Marttoihin kuulun ja oikeuskanslerille jonotellessa noita usein lueskelen. Ja kultasormukset roikkuu vakan molemmissa reunoissa -helppoja häviämään pirulaiset kun rautalangalla ei saa sitoa. Muuten ei energiasuonet löydy.

Mutta tuo oli uusi tieto että nimenomaan ei niihin säteilysuonten risteyskohtiin. Kiitos! Mulla menny kuusen taimet just väärin ja ilmankos jää kasvut raakasti tavoitteista. Pajuköyttä syön kuivattuna säännöllisesti ja siitä huolimatta en sairasta koskaan flunssaa.

(Sellainen ed. viestissä mainitsemani kirja on oikeasti olemassa, jatkan etsintöjä ja kunhan löydän niin kopioin tänne teille kannesta kanteen.)

Klapikone 19.4.2017, 20:31

Kyllä nuo kaivonpaikat niillä pajunvitsoilla ja rautalanganpätkillä löytyy, mutta ei onnistu kaikilla.

Seurasin kerran, kun kaivonkatsoja etsi rautalangan avulla maakaapeleiden sijainnit, ettei kaivinkone riko. Olivat juuri siinä, missä rautalanka taipui.

En oikein itse sitä hallinnut.

pihkatappi 19.4.2017, 20:41

Mukava että tutkijaporukassa on noita omien metsienkin hoitajia. Joo, hyvällä mielellä tulee luettua Pohjoisen mökillä ollessa vanhoja Metsälehtiä, joissa KM silloin vielä kirjoitteli. Vähän niinkuin samaa leipää syö, eikä mitään tutkijakirjeitä kirjoitele, vaan slkeää tekstiä metsänomistajille ja metsämiehille.

sitolkka 19.4.2017, 21:44

Maakaapelit etsitään kuparilangan pätkillä. Kumpaankin käteen jäykkä paksu lanka, joka taitetaan toisesta päästä. Sitten niitä pidetään löysästi kouran silmässä langat eteen sojottaen ja kaapelin kohalla lankat vetää yhteen. Näin ne on ihan yleisesti katsottu, eikä se mitään salatiedettä ole.