› Keskustelut › Tekniikka › Raivaustekniikka haltuun

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 23)
1 2 3

  • Raivaustekniikka haltuun

    Sent on: 6.4.2014, 07:47

    Eilen olin 9 tuntia raivaamassa pihlajatiheikköä. Kyseinen paikka oli melko jyrkkä rinne. Koko ajan tuntuivat kepit kaatuilevan milloin mihinkin suuntaan osittain heikon tekniikan ja kovan tuulen takia.

    Kysymys alan ammattilaisille:

    Miten toimien saa katkotut puut kaatumaan siististi oikeaan suuntaan etteivät ne koko ajan tunge naamalle tai sahan putken päälle ?

    Tekijä
    Hiluxmetsuri
    Theme Tekniikka Tekniikka
  • Hiluxmetsuri 6.4.2014, 12:57

    Motokuskin kanssa samoilla linjoilla. Jos tuulee, niin ainakin mulla irrotettu keppi menee melko lailla just sinne minne on mennäkseen. Kädellä kuin ei jokaista tikkua haluaisi avustaa oikeaan suuntaan, ja jää leipäviipale ohueksi niinkuin täällä on varoiteltu 🙂

    Raivaamaan-kirja on luettuna ja siten perustiedot asiasta olemassa, mutta ei ne puut ihan niin vaan kaadu kuin kirjassa lukee. Siksi aihe.

    Tuota rinnettä on vielä jäljellä ja täytyykin ensi kerralla mennä ihan alas, alkaa kulkemaan 2 metrin kaistoina, että voi kaataa aina alarinteeseen.

    Koiramies Koiramies 6.4.2014, 13:12

    Raivaamaan kirja täälläkin luettu, mutta siinä ei ole niin hyvin kerrottu noita suuntia kuin HVa-kirjassa.

    kuusessa ollaan 6.4.2014, 14:48

    ”Kuusessa ollaan: ”Järjestelmällisyys on tärkeää, itse raivaan pääsääntöisesti aina etuoikealle kaataen, sellaista 2 metristä kaistaletta kerrallaan. Kaataessa on silloin helppo vetää tyveä itseä kohden vetävällä teränosalla (klo 8-9) sahaten.”

    Jos ymmärsin oikein, niin tässä menetelmässä kaadetaan etuoikealle jo valmiiksi raivatulle puolelle sahan vetävällä terällä. Mutta mites sitten kun tulet takaisinpäin ja etuoikealla on raivaamaton puoli?”

    Pienissä kuvioissa (tankillisella kiertää ympäri) aloitan ulkoreunasta, kokoajan rinkiä pienentäen…suuremmissa halkaisen palstan keskeltä ja levennän kuviota raivatun osan ulkoreunaa kiertäen. Mutta kuten tässä ketjussa on todettu, tuuli kannattaa hyödyntää aina.
    Ajan myötä oppii lukemaan, millaisen alueen tankillisella saa käsiteltyä ja miten ringin saa osumaan lähelle tankkauspistettä.
    Joillakin on litran bensapullo valjaissa, saa tankattua jos jää palstan takakulmaan.
    Tiheet puskat vetelen ensin metrin kantoon ja vasta sitten tyvet nurin, ojakuvioilla raivaussuunta poikittain linjoihin nähden, silloin ojien penkoilla ei tarvitse kulkea sivuttain.

    Svedu Petteri 11.4.2014, 22:17

    AMMATTIMIES!

    Sinun tekstiä olisi vielä helpompi lukea, jos et kirjoittaisi koko aikaa isoilla kirjaimilla. Paina ”Caps Lock” oikealta kerran. Kyllä siitä noinkin selvää saa, mutta asia niin kuin parannushdotuksena.

    hus560 11.4.2014, 23:15

    Tyä tekijäänsä opettaa.. ja ihan paras opettaja on urakka työ. Ei kirjat….

    Suden jälki 15.4.2014, 13:25

    Raivaustekniikassa jokaiselle kehittyy se oma tapansa, joka riippuu kaadettavien puiden koosta ja tiheydestä. Alkuaikoina itse poukkoilin sivusuunnassa liikaa, kunnes opin kaistaleen edut. Kaadan myös mielummin etuoikealle klo 8, mutta isommat ennemmin klo 17.
    Etuoikealle kaataminen vaatii terävän terän. Yleensäkin raivaustulokseen terän terävyys merkitsee enemmän kuin ”oikea” kaatotekniikka. Itse en paljon kallistele terää vaan valitsen kellosta sopivan kohdan. Jos joku kaatuu pikkasen väärin niin se on kumminkin jo kaatunut. Raivatessa ei mietitä menneitä vaan katsotaan muutaman metrin päähän tulevaisuuteen. Ja ennenkaikkea raivaamisen pitää tuntua helpolta. Liikut vain ja saha tekee alitajunnan avustuksella työtä. Itselläni siihen meni n. 30 ha. Koska en ole ammattiraivaaja,niin pienenkin tauon jälkeen tuntuu että miten tämä on taas niin vaikeata. Tunnin jälkeen kaikki taas sujuu. Kivisessä maastossa kannattaa tehdä pitkiä kantoja, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ajaa kaksi terää lunastuskuntoon alle tunnissa, kun haluaa tehdä nättiä jälkeä.

    huski 16.4.2014, 07:11

    hyviä vinkkejä! Ensiksi raivataan harvat kohdat jotta saadaan tilaa /kaatosuunta vaihtoehtoja kaataa isot ja tiheät puskat.

    Hiluxmetsuri 16.4.2014, 08:46

    Viimeksi kokeilin tuota erikoispitkän kannon menetelmää.

    Raivattava ensiksi poikki jostain metrin kohdalta, latva tippuu kannon viereen, kanto ja latva poikki keskeltä ja lopuksi kanto lyhyeksi. Aikaa menee, mutta tuloksena on pieniä mukavia ja nopeasti maatuvia tikkuja.

    Ei synny myöskään vaikeasti käveltävää tureikkoa vaan melko tasaista mattoa, josta mätästämällä saadaan ehkä hiukan vähemmän ilmava kokonaisuus kuin kokonaisia runkoja mättäisiin hautaamalla. Taimille parempi lähtöalusta.

    Ammattilaiset tekee varmaan vaan kerrasta poikki ja seuraavaa kohti, mutta ittelle kun tekee niin saa just sellaisen kuin sattuu tulemaan 🙂

    Suden jälki 16.4.2014, 12:43

    Korostan vielä että raivaamaan ei kannata mennä ”pakosta” vaan siksi että se antaa Sinulle ja metsälle hyvää. Taimikot kestävät hyvin 3 vuoden viiveen, joten älä mene syvimmän lumen, sateen tai helteen aikana. Valitse Sinulle sopiva ilma ja varaa aikaa. Ei kaikkia tarvitse tehdä yhden päivän aikana. Oman metsän raivaus ei ole kilpailu.
    Jos aikaa on, niin raivaat vaikka 15 min ja istut kannon nokkaan ja kuuntelet ja katselet työtäsi. Jos tunnet tyytyväisyyttä, niin olet jo hyvässä alussa. Olet saanut hyvän kosketuksen metsääsi ja alat tuntea kuinka metsä on osa Sinua. Pikkuhiljaa alat huomaamaan eri puiden vaatimat tilat ja ymmärrät ettei koivu ja mänty kasva tukkipuuksi metrin välein. Raivaus on tärkein asia, jolla voit vaikuttaa metsäsi tulevaisuuteen.

    Metsuri motokuski 16.4.2014, 14:58

    Olipa suenjäljellä hieno kirjoitus. Täyttä asiaa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 23)
1 2 3