Korvaukset ja lunastusmenettelyssä lunastukset maksetaan maapohjan arvon mukaan niin ne on  pieniä summia.   Jos on vaikka kuivahkoakangasta, niin maapohjan arvo voi olla n. 200 €/ha.  Parikymmentä aaria tienvarsia esim. ja mo saa muhkeat 40 € -verot korvausta.   Odotusarvoja ei yleensä lisätä , kun puustoa ei ole. (Se on hakattu jo ). Saahan sillä korvauksella esim. yhden hyvän kokoisen pizzan ostettua.

Uusissa rajapyykeissä on muuten punainen muovi ”huppu” päällä mutta ne on matalia neliönmuotoisia kalikoita.   Semmosia kun käy maanmittari laittamassa vaikka 2 kpl metsään valmiiksi osoitettuihin paikkoihin, niin kustantaa jotain 2000 € . (riippuen tilan /tilojen  koosta, jos on vaihto tai  lohkomisen teko).

Taitaa olla uusia tiealueen merkkeä.

Kyllä tuo tiealueiden tarkistusmittaus ja tarvittaessa lohkominen on ollut käynnissä jo vuosia, aloitettiin eteläisestä Suomesta ja siirtyilee kaikenaikaa pohjoisemmaksi. Osalle yleisistä teistä (etenkin entisistä paikallisteistä) ei ole aikanaan määritelty tiealuetta. Kaikkia tiealueita ei ole merkitty maastoon vaikka lohkomistoimituskin olisi aikanaan tietoimituksen yhteydessä tehty. Aikanaan on ollut asianmukaiset kulutuksetkin kunnan ilmoitustaululla ja alueen valtalehdissä.

No niinpä näyttää olevan.  Olikin ihan toiveajattelua, että nykyään enää vanhoja teitä peruskunnostettaisiin ainakaan kehä 3:n ulkopuolella.          Paljon liikennöitykin  asfalttitie saattaa olla nykysin siinä kunnossa, että autot särkyy syviin  kuoppiin ajettaessa.   Ei ole varaa valtiolla pitää niitä pääteitäkään kunnossa, kun ilmastonsuojelu on se ykkösasia,   ja auton särkyminen voi vähentää liikennettäkin ainakin tilapäisesti.  Onhan siinä se”hyöty” aina olemassa.