Voisiko Portimo hieman aivan tähän kirjoittamalla infota linkin olennaisen sanoman?
Kun ei aivan mitä vain linkkejä työkoneella yleensäkkään parane aukoa. Tätä samaa toivoisin näihin muihinkin linkkien innokkaille jakajille.

Olen muutamina vuosina käynyt Ruotsin Lapissa metsällä ja ainakin kruununmetsissä on kirves alkanut soimaan. Isoja vaaroja on hakattu lattiaan je eikä suojuvyöhykkeistä ole tietoakaan. En sitten tiedä kuinka naapurit jatkossa taimikoita hoitavat kun ne siihen ikään tulevat mutta nyt en paljoa kehuisi Ruotsin metsän hoidolla ainakaan Pajalan / Kiirunan alueilla.

Lieneekö Ruotsin tavoitteelssa puuston määrän kasvattamisesta olla taustalla tämän kaltaiset ilmiöt? Hyvä tavoite joka tapauksessa. Talousmetsissä riittää kapasitettia kotimaisen, uudistuvan raaka-aineen tuotantoon myös siinä vaiheessa, kun siirrytään biotalouden kauteen. Tuo aika ei ole kaukana, seuraavan kvartaalin aikana tapahtuu iso muutos. Silti suojeluun ja puuhasteluunkin on varaa osoittaa hehtaareja.

Tuo juttu löytyy myös kun kirjoittaa hakuun: ”miten ruotsissa suhtaudutaan metsämaan kiinteistönmuodostamiseen”.

Tämä on erinomainen asia: ”Metsätalouteen soveltuvaksi katsottavalle kiinteistölle on olemassa liiketaloudellinen vaatimus”.

Aina vaan paranee: ”Maaseudulla on sallittua liittää muutama hehtaari metsämaata asuntotilaan tarkoituksena luoda houkuttelevia asuntokiinteistöjä”. Ja mitähän tuo houkuttelevuus saattaisi muunmuassa tarkoittaa? Ruotsissa riittää 5 hehtaaria hirvenmetsästysoikeuteen.

Meillä holtittomat sorkkaeläinlaiduntajat MTK keulilla pitävät kynsin hampain kiinni 1000 hehtaarin minimipinta-alasta. MTK on varsinainen vuohi kaalimaan vartijana.

Ruotsissa on paitsi hirviä ja hirvivahinkoja, myös susia enemmän, tosin on kyllä sitä pinta-alaakin, missä temmeltää.

Pari asiaan liittyvää lainausta. Lähde: Jere Malinen, Metsästys ja kalastus -lehden Luonnossa-liite 2013.

”Hirvi on pohjoisen pallonpuoliskon tärkein eläinlaji. Sen runsausvaihtelut säätelevät havumetsävyöhykkeen suurten nisäkkäiden vuorovaikutussuhteita.” Ilpo Kojola: ”…jos hirvien määrää nykyisestä karsitaan, se veisi mukanaan liudan erittäin uhanalaisia suurnisäkkäitä.”

Myöhemmin jutussa selviää, että näillä tarkoitetaan sutta ja ahmaa, joista jälkimmäinen on riippuvainen haaskoista. Lisäksi ennustetaan, että olennaisesti pienempi hirvikanta johtaisi siihen, että susi suuntautuisi enemmän metsäpeuraan ja karjaan.

Mutta toisaalta: jos yksi susi tarvitsee vuodessa keskimäärin 15 hirveä, niin laskennallisesti esimerkiksi 300 suden tavoitekannalle riittäisi vuotuiseksi hirvisaaliiksi 4000 – 5000 hirveä, jos oikein laskin. Eli siis rapiat 5 % nykyisestä talvikannasta joka on 80 000 hirveä. Ei kovin paljon. Toisaalta, jos talvikanta olisikin 20 000 hirveä, sudet veisivät siitä jo melkein neljänneksen, eikä metsästäjille jäisi enää paljon mitään ammuttavaa. Tästäkö se kenkä puristaakin, eikä suurpetojen kohtalosta? Vai onko tosiaan niin, että sudet ovat niin huonoja metsästäjiä, että metsäpeurojen ja hirvien pieni kanta ei jaksaisi ylläpitää edes nykyistä 150 sutta?