Kuitupuun ostajilla on todennäköisesti yhteinen määräävä markkina-asema, toteaa oikeusnotaari Matias Pietola, 24, pro gradu -työssään.

”Mahdollista väärinkäyttöä pitäisi selvittää”, hän toteaa.

Pietolan mukaan kuitupuun hintakehitys raakapuun ostokartellin ilmitulon jälkeen viittaa siihen, että niin sanottu hiljainen kolluusio eli kartelli ilman yhteistä sopimusta jatkuu.

Se tarkoittaa tilannetta, jossa yritykset saavat vuorovaikutteisin toimenpitein aikaan markkinaympäristön, jossa ne käyttäytyvät yhdenmukaisesti.

Opinnäytetyön päätelmien mukaan yhtiöt saavat tietoa toistensa ostomääristä ja hinnoittelusta vaihtaessaan keskenään puutavaraa.

Metsäyhtiöillä on puunvaihtosopimuksia, joilla oikaistaan puutavaralajivalikoima vastaamaan tehtaiden tarpeita. Vaihdoissa tarpeen ylittävät määrät esimerkiksi tukki- ja kuitupuuta myydään ja puunhankinnassa uupumaan jääneet lajit ostetaan toisilta yhtiöiltä.

Pietolan mukaan vaihtoihin olisi kuitenkin hyvä puuttua, sillä se edesauttaa markkinatiedon siirtymistä yhtiöiden välillä.

Metsäteollisuuden kannattaa ostaa puuta tuontimarkkinoilta, vaikka se olisi kaksi kertaa kotimaista puuta kalliimpaa. Ostoja rajoittamalla kotimaisen puun hinta pysyy alhaalla.

”Yksittäisellä ostajalla on houkutus lisätä kotimaisen puun ostoja halvemman hinnan vuoksi. Mutta jos kaikki tekevät samoin, kysynnän kasvu nostaa kotimaisia hintoja ja yhteinen intressi halvasta raaka-aineesta menetetään”, Pietola selittää.

Pelko puun hinnan noususta voi luoda kartellin kaltaisen markkinatilanteen.

”Kun tuottajat eivät saa puuta kaupaksi kuin kilpailutasoa matalammilla hinnoilla, voidaan puhua tulonsiirrosta metsäteollisuudelle”, Pietola sanoo.

”Myös koko kansantalous kärsii, koska puun tuonti siirtää tuloja Suomesta ulkomaille.”

MT 28.3,lyhennelmä artikkelista