Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
BKT ja Suomen etu.Varpaitaan tuijottava vanhoillinen metsäväki ei ole tullut ajatelleeksikaan että on semmoinenkin kuin maapallon- ja ihmiskunnan etu!
Tämän pallon resurssit eivät vain millään riitä kantamaan nykyisen ihmis joukon aiheuttamia päästöjä.
Teho metsätalous kiimassa oleva porukka on tottunut limonaadiin ja pitzaan,kun tarjolla on lanttukukkoa ja lähde vettä.Imelä vetää hyväksi käytettyjä puoleensa!
Meillä on jouduttu käyttämään mökkisaunassa pesuvetenä hevosen kusta prkl!
Siltä se näyttää tuo järvivesi tosiaankin. Ja sauna-astiat liejuuntuu ja limaantuu tästä jäte…eiku järvivedestä.
Kyllä minä sanon, saatana, että mihin JUNTTILAAN sitä on sattunut syntymään. Kaikkea mikä liittyy vähänkin luonnon-ja vesistönsuojeluun vastustetaan.
Pahimmat juntit näyttää löytyvän täältä Metsälehden kesk.pälstalta.
Kovastipa on irronnut yhdestä pikkujutusta tarinaa 🙂
Ympäristönsuojelua on tehostattu lukuisin laien ja asetuksin etenkin EU:n aloitteesta viimeisinä 20 vuotena. Olemme saaneet mahtavan annoksen erilaisia säännöksiä, joilla on ollut ympäristön tilaa parantava vaikutus. Useimmiten näiden parannusten kustannukset ovat langenneet teollisuuden ja sitä kautta kuluttajan maksettaviksi.
Toisaalta myös tekniset määräykset ovat aikaansaaneet toimintaympäristön muutoksen, joka on tuonut joillekin yrityksille kilpailuetua.
Julkisilla varoilla teemme Suomessa nykyään kaikkea sellaistakin, jonka tarpeellisuus on kyseenalaista. Tämä taloudellista toimeliaisuutta ja työllisyyttä tuhoava julkisten kustannusten nostokisa on ollut poliittisena ohjenuorana jo pitkään. Lopputuloksen näemme ympärillämme. Suomen julkinen talous on KRIISISSÄ. Pää on tullut vetävän käteen jo kauan aikaa sitten.
On erittäin hyvä, että ei-pakollisista menoista säästetään ja samalla myös päätäntävaltaa siirretään sinne minne se kuuluu eli kansalaisille. Me emme selviä sosialismia lisäämällä, sille me olemme jo rakentaneet 58% markkinaosuuden.
Kyllä ne suot ja suoeliöyhteisöt säilyvät, onhan maamme pinta-alasta suota jo muutenkin lähes kolmasosa!
MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen asettui samalle kannalle ympäristöministerin kanssa soiden suojelussa. Hänen mukaan on parasta edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Tämä selvisi tänään TV!:n aamulähetyksessä.
Luonnonsuojeluliitto tuntuu olevan entisellä kannalla vaikka rahaa ei ole, mutta kohteita on yllin kyllin.
HS Kotimaa 17.10.2014: parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea (kuulostaa jotenkin neuvostomeiningiltä…) on julkaissut raporttinsa. Sen mukaan energiaa säästämällä ja kotimaisuuteen panostamalla tulisi edetä. Hyvä!
Suomen kestävyyvajeeseen on muitakin syitä kuin julkinen sektori. Ikärakenne ja talouskasvun pienuus vaikuttavat myös. Juhana Vartiaisella on hyviä lääkkeitä; Anders Borgilta lisää?
Suomessa vuosittain kasvavan turpeen määrän arviointi on hankalaa, mm. siksi että myös osalla ojitetuista soista ja lisäksi ojittamattomilla soistuneilla metsämailla (ei varsinaista suota) kasvaa turvetta. Ennallistettavat suot ja kunnostusojituskelvottomat metsämaat alkavat pikku hiljaa tuottaa uudelleen turvetta. Kunnostusojituskelvottomia on paljon, satoja tuhansia hehtaareita.
AJ: ”Suomessa vuosittain kasvavan turpeen määrän arviointi on hankalaa, mm. siksi että myös osalla ojitetuista soista ja lisäksi ojittamattomilla soistuneilla metsämailla (ei varsinaista suota) kasvaa turvetta. Ennallistettavat suot ja kunnostusojituskelvottomat metsämaat alkavat pikku hiljaa tuottaa uudelleen turvetta. Kunnostusojituskelvottomia on paljon, satoja tuhansia hehtaareita.”
Polttoturpeeksi kelpaavien turvekerrostuminen muodostuminen ottaa tuhansia vuosia, joten tuosta ”kasvusta” ei ole lähi-ihmissukupolville paljonkaan iloa. Jyrsittävää turvetta pitää olla paksu kerros. On hauska verrytellä laskutaitoja, kun miettii, millainen suopinta-ala tarvitaan, että saadaan aikaan yksi kuutio turvetta vuodessa puolen millin kertymisvauhdilla. Jos tuo siivu höylättäisiin hyötykäyttöön, pitäisi alkaa kehittelemään erilaista korjuukalustoa! (Uusi Ponsse..? tai mikä se onkaan AJ:n hauvan nimi?)
### Suomessa vuosittain kasvavan turpeen määrän arviointi on hankalaa, mm. siksi että myös osalla ojitetuista soista ja lisäksi ojittamattomilla soistuneilla metsämailla (ei varsinaista suota) kasvaa turvetta. Ennallistettavat suot ja kunnostusojituskelvottomat metsämaat alkavat pikku hiljaa tuottaa uudelleen turvetta. Kunnostusojituskelvottomia on paljon, satoja tuhansia hehtaareita.
Lähetetty: 2 h, 11 min sitten
Lähettäjä: A.Jalkanen ###
Hyvä että korjasit tuon ”kisin” väitteen, että turve lakkaa kasvamasta kun suo ojitetaan.
Olin jo kysymässä, että mihin tieto perustuu vai onko tyypillistä varmaa ”vihertietoa”.
En ole nähnyt ainuttakaan ojitettua suota, josta puuttuu elävä sammal (jaa, no turvetuotantoalueet ja yhden, josta pohja oli puhjennut). Ojitus kyllä laskee pintaa, mutta siitä voidaan väitellä (ilman tietoa) johtuuko lasku pintakerroksen veden poistumisesta vai turpeen vähenemisestä. Maatuminen tietysti nopeutuu, mutta silti.
Leevi: ”Kyllä minä sanon, saatana, että mihin JUNTTILAAN sitä on sattunut syntymään.”
Samaa mieltä. Sanni ei ole pysäyttänyt hanketta. Sanni haluaa selvittää, voidaanko vapaaehtoisuuden pohjalta täyttää soidensuojeluohjelmalle asetetut tavoitteet. Silti puolet Suomesta huutaa, kuinka suojelutavoitteet halutaan polkea suohon.
Olkoon taustalla millainen poliittinen peli tahansa, Sanni vetäisi täysin oikeasta narusta. Vaalien alla on hyvä paljastaa tyhmyys.
Vielä korjauksen täsmennys. Siitä on aika paljonkin tutkittua tietoa (mm. Kari Minkkisen julkaisut), että kun suo ojitetaan, turpeen nettokasvu todellakin useimmiten pysähtyy, suokasvit surkastuvat, turvekerros alkaa ohentua ja maatuminen nopeutuu. Turve ikään kuin muuttuu runkopuuksi, ja sitoutuneen hiilen määrä voi pysyä jopa suunnilleen samana.
Turvemaa ei kuitenkaan ole pysähtyneessä tilassa, kuten ei mikään muukaan ekosysteemi. Riippuu vesitaloustilanteesta, mikä on pintakasvillisuuden tila: onko rahkasammalta vai ei, ja kasvaako turvekerros vai ei. Turpeen ottoon kelpaavat kuitenkin vain paksun turvekerroksen omaavat suot.
Laskelmassani koetettiin haarukoida tasetta: turpeen nettokasvu kaikilla turvemailla vs. turpeen otto vuosittain. Varmaan tähän on joku suometsätieteilijäkin tehnyt laskelman…?
Hemputtaja sanoo A.Jalkaselle: ”Hyvä, että korjasit tuon ”kisin” väitteen, että turve lakkaa kasvamasta kun suo ojitetaan.”
Olen näemmä muotoillut sanottavani sanatarkasti näin (mutu- tai mutapohjalta?): ”Se vain että se turpeen muodostuminen loppuu siihen päivään, kun luonnontilainen suo kuivatetaan.”
Tässä on ajatuksena se, että kun suo on jonain päivänä ojituksen tuloksena kuivunut, sammalet kuolevat ja kuivemman kasvuympäristön hyväksyvät kasvit (esim. varvut) valtaavat alaa. Sehän on useimmiten ojituksen tarkoitus, että kasvupohjaa kuivattamalla tehdään olosuhteet puuvartisille kasveille suotuisammiksi. Tukahduttavasta sammalesta halutaan päästä eroon.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään