Tammukan narraaminen on aika sykähdyttävää puuhaa.
Arkana kalana pienen joen/puron rantaan on mentävä ryömien. Yksikin tömähdys saappaalla saa tammukan syöksymään ja siitä paikasta on turha tarjota syöttiä!

Joen nimellä olevia puroja tuli nuorempana hiivittyä. Yleensä näiden pienten jokien rannat on pöheikköisiä. Taktiikkana oli laskea virvelillä kohon varassa syötti varovasti virtaan
Ahvenen tai sären ottaminen oli arkista, mutta kun tammukka tempasi, niin kyllä syöttiä vietiin!

Tammukka on kauneimpia kaloja joita olen saanut.

Keltikankaan kirjasta enemmän tässä:

http://www.varrio.blogspot.fi

Wednesday, September 16, 2015
Seitsemän yötä erämaassa / Seven nights in Russian wilderness

Kun ottaa huomioon värriön päivän lyhyyden, niin 17.01.2016 aseman hoitajan näkemät 44 metsoa on kyllä aika iso määrä. Asian tekee vielä ihmeellisemmäksi se, että siellä ei ole metsästetty mitään vuoden 1994 jälkeen. Kettuja pyörii tutkimusaseman pihassakin. Ja pienriista voi paksusti.

Värriössä on ollut isoja metsoparvia siitä lähtien, kun metsästys lopetettiin. Metsoja on paljon enemmän kuin 1960-luvulla, jolloin siellä aloitettiin kanalintuaikasarjat. Kettukanta on myös moninkertaistunut.
Tiedot sekä kanalintu- että kettuaikasarjoihin kerätään viikoittain talvisin. Ei siis mikään kerran vuodessa suoritettava riistakolmiolaskenta.

Pienpetojentappoalueilla metsokanta on kahdeskymmenesosa 1960-luvun tasosta. Kanalintukannan menestyminen ja nousu on täysin riippuvainen siitä, että myyränsyöjät (kettu, näätä, minkki, supikoira…) jätetään rauhaan.

Tässä se teksti joka ei auennut…

Kanalinnut

Metsäkanalinnut kuuluvat talvilintujemme perusjoukkoon. Eniten laskennoissa on tavattu teeriä ja pyitä. Talvilintulaskentojen mukaan riekon, teeren ja metson kannankehitystä luonnehtii vakaasti laskeva suuntaus (kuva 12). Pyyllä laskeva suuntaus on myös selvä, mutta jaksojen väliset vaihtelut ovat suurempia kuin muilla kanalinnuilla.

Talvilintulaskentojen ja elokuisten poikuearviointien (Helle ym. 1997) antama kuva kanalintukantojemme kehityksestä on murheellisen samansuuntainen (vrt. myös liite 1). Elokuisissa laskennoissa metso ja teeri ovat vähentyneet 33 vuodessa keskimäärin noin 70 % ja pyy noin 60 % (Väisänen 1996b). Talvilintulaskennoissa teeri ja pyy ovat vähentyneet samoin (70 % ja 60 %) 35 vuodessa, mutta metso ja riekko ovat romahtaneet jopa 80-90 %. Tulokseen vaikuttaa metson ja riekon väheneminen etelässä. Talvilintulaskennat painottuvat voimakkaasti eteläisimpään Suomeen, missä metso- ja riekkokannat ovat todella suuresti taantuneet ja ovat jo alueellisesti uhanalaisia.

Metson taantuman tärkeimmiksi syiksi on päätelty metsätalous – vanhojen metsien hakkuut ja metsien pirstoutuminen – ja mahdollisesti liikametsästys (Lindén & Rajala 1981, Järvinen & Väisänen 1984a). Teeren taantuman syiksi on otaksuttu koivumetsien hakkuut, mitkä ovat johtaneet talviruokailualueiden vähenemiseen, metsien pirstoutuminen ja mahdollisesti myös metsästys. Pyylle metsätaloudesta on todennäköisesti ollut sekä hyötyä että haittaa. Metsien kuusettuminen on suosinut pyytä, mutta ruokapaikkana tärkeiden lepikoiden väheneminen on ollut pyylle vahingoksi. Riekon alamäkeä on kiihdyttänyt Etelä-Suomen soiden laaja metsäojittaminen ja nähtävästi myös metsästys.